Kaikki hyvä loppuu aikanaan

Suurin suru on sanaton
- syvin kaipaus äänetön.

Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois 
Vaikka sattuu 
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa.

Katja & Nipsu
11.12.2010-2.7.2013 

"It is so hard to let you go.."

2.7.2013 tein elämäni raskaimman päätöksen. Tuli aika päästää irti Nipsusta ja , meidän yhteisestä taipaleesta. Kirjoitin omistajanvaihdos paperit. Itku silmässä ja tuska sisälläni. Yksi nimen kirjoitus vie sinulta kaiken, kaiken jonka eteen olet tehnyt töitä, viettänyt elämäsi parhaat hetket, ilot ja surut. Se nimen kirjoitus muutti kaiken. Annoin pois kultakimpaleeni, oman aarteeni, parhaan ystäväni.

"Everything will be okay in the end, if it's not okay, it' not the end"

Se tuntui maailmanlopulta ja nyt kuukausi myöhemmin tätä kirjoittaessani tunnen saman tuskan, kun oli aika tarttua kynään ja allekirjoittaa paperit. Itkin. Itken edelleen. Joka ilta mietin "miksi!?" Miksen saanut elää ponin kanssa tämän elämän loppuun saakka... Opinnot, tuo pirullinen sana joka pilaa rakkaustarinoita ja se yhdistettynä muuttoon, ne yhdessä tietävät etten voi pitää hevostani enää. Olen köyhä opiskelija omassa opiskelijaboksissaan , mutta jotain puuttuu: Nipsu.

"Loved you yesterday,
 love you still.
Always have,
Always will"

Tämän päivän ei pitänyt koskaan tulla tässä rakkaustarinassa, mutta niin kävi. Se rakkaus joka syntyi ensi silmäyksellä ei kuole koskaan, vaikken Nipsun omistaja enää olekkaan. Vaikka meidän tarina ei jatku, pidän tarinaamme kauneimpana enkä vaihtaisi sekuntiakaan pois. Tarinamme elää sydämessäni aina kuolemaani saakka. Kenties tapaamme jälleen, sität toivon. Mutta nyt nipsu saa tehdä toisen ihmisen maailman onnellisemmaksi niinkuin se teki minut. Se opetti minulle enemmän kuin mikään kirja tai tunti. Se opetto minulle kuinka rakastaa. Vaikka tarinamme ei jatku, muistot säilyy ja niitä aion vaalia kuin kalleinta aarretta. Kyyneleet virtaavat, mutta niin virtaa myöslin rakkaus ponia kohtaanm mikä ei koskaan häviö. Kiitos kahdesta  ja puolesta vuodesta rakkain poni, rakastan sinua, kiitos!

"I will go down with this ship 
And I won't put my hands up and surrender 
There will be no white flag above my door 
I'm in love and always will be."

Only the horses

"I know you didn`t realize

That the city was gone

You tought there wolud be advartisements

To give you something to go on

So we search the sky

For any flashing signs

We`ve gone to far beyond

The border it`s just you and i

And if this is the end

It`s the best place i`ve ever been

It feels so good to just

Get lost sometimes

Only the horses

Can find us tonight

Only the horses

Can bring us back home

Our tracks they will follow

They`ll hear us calling

And save us by morning light

Only the horses

Can bring us back home

Tonight…

We can`t escape the basic facts

How cold it can get

There is nothing to protect ourselves

When the rain gets us wet

So i`ll just tell you know

This is our final bow

If you don`t know the way to

Hold me let me show you how

And if this is the end

It`s the best place i`ve ever been

It feels so good to just get lost sometimes

Only the horses

Can find us tonight

Only the horses

Can bring us back home

Our tracks they will follow

They`ll hear us calling

And save us by morning light

Only the horses

Can bring us back home

Tonight…

Only the horses

Can find us tonight

Only the horses

Can bring us back home

Our tracks they will follow

They`ll hear us calling

And save us by morning light

Only the horses

Can bring us back home

Tonight...

Hei! Olemme tehneet come backin. Blogi eli kauan (liian kauan) hiljaiseloa, sillä en vain jaksanut kirjoitella. Enkä halunnut kirjoittaa väkinäisesti vaan ihan omasta ilostani tänne blogiin. Blogi siis nyt jatkaa normaalia elämää, mutta silti postausten väli saattaa olla näin alussa hieman pitkä, mutta ehkä se siitä. Kesä on mennyt normaalista poiketen: olen reissannut itse kahdesti ulkomailla (yht. 2 viikkoa) Turkissa ja Santorinilla. Janina hoiti loistavasti sillä aikaa ponia, kiitos hänelle! Ja sateesta ei vain näy loppua, ehkei se kesä ole vielä edes saapunutkaan. Sitä odotellessa...
Ponin kanssa kaikki on mennyt (kuten tavallista) hienosti. Nykyisin se laiduntaa tallimme "pienen" vuotiaan varsan kanssa, eikä kukkoleikeiltä aina vältytä. Kertoilen enemmän kunhan taas väkerrän sen uuden kunnollisen postauksen. Siihen asti, adios!

Jossakin todella hyvässä piilossa...

....on energia blogin kirjoittamisen suhteen.. Tuntuu, että koulu vie kaikki mehut, kun koittaa satsata tähän viimeiseen peruskoulu vuoteen. Kovan miettimisen ja hiuksien repimisien jälkeen olen saanut täytetty harjoitushaku-lomakkeen joka pitää virallisiin hakuihin asti, jee vihdoin ja viimein! Koulun jälkeen mennäänkin sitten tallille joka ei tunnu lainkaan rankalta ja jonne mennään hymyssä suin, mutta voi auta kun sieltä tulee. Alkaa kaamea väsymys ja lopulta sitä rohajtaa sänkyyn ajattelematta lainkaan, että hei minulla on se blogikin johon olen luvannut monta kertaa petraavani kirjoittelua, mutta ei. Olen ehkä maailman huonoin bloggaaja.
Koko viime viikon mittarissa pyöri vähintään -26 asteen lukemat ja vaatetta piti pukea sitten hieman  enemmänkin. Ponin liikuttelu oli pääasiassa käpsyttelyä ilman satulaa, mutta eilen (12.2.-12) pakkanen lauhtui -9 joka tuntui suorastaan helteeltä :D käytiin Hennan kanssa maastossa hieman yli tunnin ja Nipsu oli ihan täpinöissään. Kerran säikähti heinapaalia joka oli erään pellon laidalla, höpsö poni. Mutta muuten matka sujui täysin ongelmitta ja oltiin vielä kärkiparina. Käytiin laukkaamassa yhdellä rantatiellä jota ei ollut aurattu ja siinä kun päästi ponin laukkaamaan niin lumet vaan pöllysi. Hanki kuitenkin hidasti lopulta ponin vauhtia kun olihan sitä lunta melkein Nipsun mahaan saakka. Yksinkertaisesti onnistunut maastoretki, tuloksena väsynyt ratsastaja ja vuonohevonen.
Kuitenkin on vaan sanottava, että ei voi olla hienompaa hevosta! :)

Liitokavio vai mikä se oli?

Lauantain valmennus jäi meidän osalta puuttumaan, sillä olin tuomaroimassa lentopallopelejä ja viimeinen peli alkoi juuri valmennuksen aikaan. Sainpahan koottua yhdet valmennusrahat lisää :D
Valmennuksen sijaan juoksutin ponia ja tehtiin maastakäsin juttuja, kuten seuraamisia jne.

Sunnuntaina oli aika pukea ponille päälle hiihtoratsastusvaljaat luultavasti ensimmäistä kertaa sen elämän aikana (?) ja Piia pääsi takapenkin paikalle eli roikkumaan kyydissä. Alussa Nipsu hieman katseli Piiaa kummissaan ja suksista tuleva suhina oli hiiiirmu pelottava, että piti ihan päristä. Todella nopeasti poni rentoutui ja lähdettiin kävellen rantatielle. Matkalle sattui pieni alamäki jossa Piia meinasi kiilata rinnalle ellei olisi harjoitellut laskettelua kuten itse sieltä takaa huuteli. Kun käännyttiin takaisin tallille päin ja otettiin hieman ravia ja poni käyttäytyi mallikkaasti. Laukassakin poni toimi ihan mukavasti, vaikka vauhti kiihtyi nollasta tuhanteen ihan tuosta vaan ja voi Piiaa joka koitti siinä vauhdissa mukana pysyä ja sanoi, että oli maisemat vaihtuneet melkoisen tiuhaan. Hyvin onnistunut reissu siis: poni käyttäytyi todella mallikkaasti ensikertalaiseksi ja säästyttiin sairaala reissulta. :D Ylpeä tuosta pienestä keltaisesta formulasta joka alkaa N:llä ja pisteet Piialle joka roikkui urhoollisesti pippurisella sisulla mukana!

Tänään maanantaina leikittiin truu koulutuuppareita ja ratsastettiin koulukiemuroita ilman jalustimia. Tehtiin mm. perus ympyroitä+voltteja, kolmikaarista, väistöjä, temmon muutoksia eri askel jne. En nyt jaksa sen tarkempaa stooria alkaa väkeltämään, anteeksi, mutta sen voin sano, että  nyt  jalat ja vatsalihakset huutaa hoosiannaa :D tehoreeniä molemmille kerrakseen.

simpanssi hevosen vaatteissa

..Oli päällimmäinen tunne mikä jäi viime viikon lauantaista valkasta käteen. Poni säpsyili ihan kaikkea ja tehtiin jopa hieno laukkapiruetti tarkoituksettomasti kun poni säikähti luultavasti puusta tippuvaa lunta (mutta sitä ei muille kerrota:D) Teemana oli väistöt ja saatiin lopputunnista hyviä väistöjä ja fiilis koheni loppua kohden.

Vaikka tänään oli/on perjantai 13. se ei meinannutkaan meille epäonnea vaikka aluksi ajattelin teipata itseni sänkyyn tekemättä yhtään mitään. Olen nimittäin melkoisen tapaturma-altis ihminen ilman näitä perjantaitakin. Mentiin kentällä ilman jalustimia ja työstettiin pääasiassa ravia jossa koitin päästä istumaan rennosti ja ryhdikkäästi. Nipsu oli todella mukava, eteenpäin pyrkivä ja toimi todella hienosti omilla jaloilla ja moottorilla. Tehtiin väistöjä ja ympyröitä jne ja poni oli hieno, vaikka tallipihalla jylläsikin traktori ja tuuli meinasi viedä mukanaan.

missä viipyy kesä?

Sunnuntaina oli lumen täyteinen päivä. Lähdettiin Piian kanssa maastoon ja päädyttiin todella suurelle pellolle (joka on Piian tuttavien ja jossa on lupa mennä) ja tsekattiin pohja joka oli loistava ja aivan kuin lamppu olisi syttynyt molemmille, olisi täydellinen päivä, pohja ja sää millekkäs muullekkaan kuin hankilaukalle! Oli aivan mahtava tunne antaa ponin vain painella niin kovaa kuin vain halusi mennä ja yritettiin sinnikkäästi pysyä Piian ja Saken perässä jotka viskoivat naamalle lunta minkä ehtivät ja näkyvyys oli täysi nolla. Saattoi tosin johtua myös siitä että pidin silmiä kiinni lentävän lumen takii :D oli kyllä huippu reissu, toivottavasti pian uudestaan.

Maanantaina mentiin ilman satulaa: Ensin käytiin köpöttelemässä maastossa josta mentiin kentälle tekemään puomi juttuja. Pituushalkaisijalla oli kaksi puomia suoralla linjalla jotka tultiin ensin käynnissä: suoraan-puomi-voltti (joko oikealle tai vasemmalle riippuen suunnasta)-suoraan-puomi (ja sama voltti systeemi) , sitten sama homma ravissa ja otettiin laukkaa koko kentällä, että pitkillä sivuilla vasta-asetus ja lyhyillä normisti.

Huomenna olisi taas valmennus ja koitan saada jonkun leikkimään kentänlaidalle paparazzia, että saisin lisättyä lisää tuoreita kuvia tännekkin.

VUOS ja paljon muuta

En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Kun saan tehtyä vaivalla jotain miitä on odotettu niin sitten ihana äitini tulee ja kaataa kahvit läppärille. Uutta konetta odoteltiinkin melkoisen kauan ja nyt on sitten uusi kone. Joten tälläkertaa saan syyttää tästä tauosta äitiäni.
Tällä tauolla on tapahtunut paljon.
11.12.2011 Tuli täyteen VUOS! Aika on kulunut ihan siivillä ja matka vain jatkuu.

Ollaan tehty perusjuttuja: maastoiltu, käyty tunneilla jne.
Käytiin Piian kanssa maastossa ja "tankattiin hevoset" Siis ratsastimme yhden huoltoaseman ohi metsäpolulle. Tarkoitus oli mennä rauhallista ravia eräällä metsätiellä jossa ei kulje lainkaan autoja. No hevoset hieman innostuivat ja ajateltiin, että mikäs siinä ja annettiin mennä. Oli todella huippureissu ja oli sen jälkeen kyllä väsynyttä hevosta ja ratsastajaa. Matkalla käveltiin erään talon ohi jossa ulkona oli lapsia vanhempineen. Yksi pieni poika huutaa pulkassa istuvalle pikkuveljelleen tai siskolleen, että "kato heppa,katokato!" ja se pikkuinen kääntää päänsä juuri väärään suuntaan, oli hirmu suloista mutta ei siinä tilanteessa voinut kuin tulla hyvälle mielelle.:D

Viime viikon valmennuksessa sain maistaa kentän lunta. Otettiin alkuverkkaa ja ravasin Terhin (valmentajan) ohi katsellen ponin kaunista harjaa (jota on mukava tuijotella) enkä lainkaan huomannut kun Terhi huitaisi käsiään meitä kohti ja viuh sitten oltiinkin jo maassa. Nipsu teki äkkikäännöksen eikä tällä tasapainolla ja harjaan tuijottamisella selässä pysytty.

Eilen (ke 21.12) oli myös valmennus jossa tehtiin paljon väistöjä ja käännöksiä. Ja hissikevennystä joka todellakin otti kunnon päälle. Poni käyttäytyi mahtavasti ja saatiin vinkkejä noihin miun ikuisiin ongelmiin joita on ratsastajan jalkojen kanssa. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, ja kuten Terhi sanoi, että joskus kehitys tuntuu menevän niinkuin rappuset. Joskus junnaa vain paikallaan, mutta joskus tulee myös nousukausi. Joten sitä nousukautta odotellessa.

Pahoittelen kuvatonta postausta, mutta ajattelin ilmoitella että hengissä ollaan. :)

♥

Picture perfect moments
  Scattered all around the floor
    I can't fight without you anymore

                                                            
                                                            And I wonder if I
                                                           Ever cross your mind
                                                          For me it happens all the time

 

RAKASTAN ♥

                                                                   And I don't know how
                                                                     I can do without
                                                                   I just need you now

                                                                     Kuvat © Piia L.

                                               Piia otti meistä tälläisiä söpöily-kuvia 11kk:n kunniaksi, enjoy!