16 ~ johtaja-ainesta

Valtava lumipyry syöksyi yltämme kun saavuin talliin.
Märkäponi odotti minua sisällä ja reippaana valmennukseen. Kuivasin ja harjasin Nipsua.
Juteltiin Piian (tallinomistajan) kanssa tämän päiväisestä valmennuksesta ja ihmettelimme miten meille aina sattuu valmennuksiin näin huonot säät, mutta ei näille säille oikein voi mittään.
Varustin Nipsun ja Piia oman ratsunsa Saken. Lähdettiin pihalle jossa hyppäsimme hevosten kyytiin.
Menimme Nipsun kanssa edellä ja Piia ratsuineen seurasi perässä. Poni oli hieman ihmeissään kun yleensä emme ole maastossa johtavaratsukko vaan meidän roolimme on lähinnä yrittää pysyä pitkäjalkaisten ystäviemme perässä.
Tarkoituksemme oli siis selvitä hengissä naapurin kentälle jossa valmennus pidettäisiin.
N kulki korvat hörössä ja katseli joka ikistä puskaa joka voisi hyökätä ja syödä pienen ponin suihinsa.
Pääsimme kuitenkin kentälle ehjin nahoin ja olimme ihmeellisesti kentällä jo ennen valmentajaa. Naapuri ei tullut valmennukseen kun hänellä oli jotakin menoja, siinä me sitten kahdestaan Piian kanssa hevosinemme ratsastimme alkukäyntejä pitkin ohjin ja Nipsu tuntui hirmu säikyltä aluksi mutta rentoutui kuitenkin.
Valmentaja saapui kuintekin pian ja pääsimme itse työn tekoon.

Menimme suurelle pääty-ympyrälle (lyhyelle sivulle) käynnissä jossa tehtiin lyhyen sivun keskelle voltti ympyrän sisään. Sitten muutettiin tehtävää niin, että voltti mentiin käynnissä muuten ympyrä ravissa. Mentiin myös niin että muuten harjoitus ravissa ympyrällä paitsi voltti kevyessa ravissa. Tunti oli siis siirtymis painotteinen.
Lisättiin sitten tehtävään toinenkin voltti "ympyrän vastakkaiseen päähän jossa nykyinen voltti oli" joka tehtiin ýmpyrältä ulospäin. Samalla tavalla kuin aikaisemmin teimme ympyrän muuten harjoitusravissa ja voltit kevyessäravissa. Otettiin sitten välissä hengähdystauko ja annoimme hevosille löysää ohjaa.
Jatkoimme sitten tauon jälkeen niin , että nostimme ympyrän ulkopuolella olevalta voltilta laukan käynnissä ja laukasimme puolikkaan ympyrän ja ravasimme ympyrän sisään kaartuvan voltin. (Molempiin suuntiin sama) Muutimme hieman sitten tehtävää eli käynnin sijaan nostimme laukan ravista muuten sama + molempiin suuntiin.

Siinä kun laukkailimme Nipsun kanssa niin yht' äkkiä tippui lunta puusta ja naapurin hevoset (olivat kentän viereisessä aitauksessa) saivat hirmuisen hepulin ja lähtivät hirmuista pukkilaukkaa kentän toiseen päätyyn ja sitten laukkasivat samalla tavalla takaisin. Ihmettelimme minkä kohtauksen ne saivat kun Nipsu ja Sakke eivät reagoineet yhtään mitään vaan jatkoivat rauhallisesti työskentelyä.

Loppuun otettiin hetki koko kentän ympäri rentoa ravia pitkällä ohjalla ja siitä sitten käyntiin.

Tunnin loputtua lähdimme kävelemään takaisin kotitalliin, me Nipsun kanssa kärkenä. Nipsussa on johtaja-ainesta !

Olimme melkein tallin risteyksessä kun huomasimme naapurin pudottelevan lunta katolta. Päätimme ihan turvallisuus syistä tulla alas selästä ja taluttaa hepat loppumatkan kotiin. Onneksi matkaa ei ollut jäljellä kuin parisen sataa metriä, kun minun ei ollut helppoa tarpoa auraamattomalla tiellä lyhyine tappijalkoineni.

Kotiin päästiin. Purettiin hepat, laitettiin lämmintä vettä + vähän heinää + fleece-loimi selkään ja jätettiin Nipsu ja Sakke sisälle kuivumaan. Piia lupasi laskea parin tunnin päästä ulos lumipyryyn kunhan ovat kunnolla ensin kuivuneet.
Annoin pari herkkua Nipsulle ja lähdin takaisin kotiin.

( Toivottavasti ymmärsitte jotain sekaisesta selityksestäni :)

15 ~ Let's go!

Minulla on ollut hirmuisesti kokeita niin on tämä kirjoittelu hieman jäänyt ):

Eilen menin (yllätysyllätys) ilman satulaa kentällä sekä pelkällä riimulla ja -narulla. Mentiin alussa käyntiä, tehtiin voltteja, pysähdyksiä, peruutuksia, pohkeenväistöä ja sama homma ravissa. Poni meni tosi nätisti vaikka olihan se ponista jo aika pelottavaa kun oli hieman hämärää (vaikka kentällä on valot) ja kaikki möröt kurkkivat puskista eivätkä heppa-kaverit olleet supermiehinä viereisessä aitauksessa pelastamassa häntä vaan ne olivat jo sisällä. Kuitenkin olen todella tyytyväinen, kun poni kuitenkin välillä jaksoi keskittyä siihen itse tekemiseen ja unohti hetkeksi möröt.
Otettiin myös isolla ympyrällä molempiin suuntiin laukkaa ja silloin tuntu että meno on Let's go! Vauhti kiihtyi nollasta sataan sekunnissa, mutta kuitenki poni pysyi koko ajan lapasessa. Ja laukatkin sujuivat ihan mukavasti pienestä ralliponista ja -kuskista huolimatta.
Otettiin sitten loppuun hieman ravia ihan löysällä riimunnarulla, välillä piti kuitenkin ponia hieman rauhoitella kun vauhti tuppasi hieman kiihtymään. Huomaa kyllä, että on ollut hirmuiset pakkaset joista johtuen liikutus on ollut rentoa ja sen kaiken huomaa kun ponissa alkaa olla virtaa kuin duracell-pupussa.

Täytyisi saada hieman tuota energiaa purettua, kun lauantaina on valmennus johon "viisaana blondina" lupauduin menemään ilman satulaa. Saattaa olla, että meillä on omat pikku formulat lauantaina, mutta ainakin muilla ratsastajilla ja valmentajalla tulee olemaan hauskaa jos vaikka minä tuppaan katselemaan sitä kentän pohjaa vaikka hieman lähempääkin.

Tuli taas hirmu lyhyt postaus, mutta kirjoitan ensi kerralla hieman jotai pidempää :)

13 ~ mietteitä pakkasella koristettuna

On taas ollut tätä kirjoitus taukoa, pahoittelen.



♥



Tämä viikko on ollut pakkasen täyteinen (tänä aamuna -36) ja rankempi ratsastus sekä treeni ollaan voitu unohtaa suosiolla ajatuksista ihan kokonaan. Mutta onneksi ennen tuota suurta mullistusta nimeltään; satula, on keksitty luonnollisesti ratsastus ilman satulaa. Tuo ''kivikautinen ratsastusmuoto'' on nyt meillä Nipsun kanssa in ja kyllä tuo kuuden tunnin koulussa istuminen alkaa laittaa penkki-kiintiön täyteen joten onhan tuo mukavaa mennä ilman penkkiäkin välillä.

Ponilla on muutenkin niin mukavat ja pehmeät liikkeet niin mikäs siinä istuskellessa :D

Ja jotenkin mystisen kauniisti pakkanen on lähentänyt minua ja ponia hirmuisesti. Johtuuko se kenties siitä, että pakkasella tulee enempi tehtyä maastakäsin juttuja vai onko kyse jostakin ihan muusta...?

Tai ehkä siitä, että ponin rinnalla ja selässä maailma näyttää kymmenin kerroin kauniimmalta.

 Pakkasten aikana on myös ollut tavallista enempi harjailua ja muuten vaan oleskelua ponskin kanssa. Ja kyllä jokainen Nipsun kanssa vietetty sekuntti on täyttä kultaa !

Äiti käski minun miettiä mikä minulla tulee ensimmäisenä mieleen sanasta:

RAKKAUS

perhosia vatsassa, käsien hikoilua, sydämen pamppailua... kun tuo maailman kaunein olento kävelee vastaan.
se tuntee minut paremmin kuin minä itse eikä se haittaa minua, se on minun parempi puoliskoni.
Huudan sen nimeä ja se vastaa minulle hennosti hirnuen. Nipsu on nimi jota kutsun lyhyesti rakkaudeksi.

12 ~ our love is bigger than yours

Hrr, pakkanen tuntui tunkeutuvan luihin ja ytimiin kun menin tallille. Kunnes avasin karsinan oven ja näin maailman kauneimman ponin pään kurkistavan ovelta , silloin tunsin olevani maailman onnellisin ihminen.
Menin karsinaan ja Nipsu alkoi heti hamuta taskujani jos sieltä sattuisi löytymään jotain herkkuja, mutta valitettavasti tasku oli tyhjä. Aloin harjailla ponia ja näin sen arvaavan, että on taas valmennus-päivä.
Hain satulan+suitset ja varustin ponin. Piia (tallinomistaja) saapui tallille, varusti hevosensa Saken, nousimme ulkona selkään ja lähdimme kävelemään kenttää kohti.
Kentällä meitä odottelikin jälleen naapuriratsukko ja valmentaja joka toivotti meille kirpakkaa pakkasaamua, ja sitä tämä aamu todella olikin.
Aloitettiin tunti luonnollisesti alkukäynneillä jotka olivat todellä pitkät ja valmennuksesta ei muutenkaan tullut hirmu rankka purevanpakkasen takia. Tehtiin siinä voltteja, pysähdyksiä sekä peruutuksia, kunnes aloitettiin se ns. ''kunnon työn tekeminen.'' Mentiin kentällä pituus halkaisialle jonka keskellä piti tehdä pysähdys ja lähteä liikkeelle ilman ääntä, pohkeita tai minkään laista juttua ohjilla vaan piti saada liikkelle lantiosta. Siinä me kolme ratsukkoa sitten rivissä heiluteltiin lantioita (tehtävässä piti liioitella) ja hevoset vain seisovat "mitä noi tuolla selässä oikein riekkuu ?" Ainakin valmentajalla oli hauskaa katsoessaan meitä siinä rivissä heiluttelemassa lantioita ja varmaan jos joku olisi tullut katsomaan olisi saanut tovin miettiä mitä kummaa me oikein siellä selässä teimme. No siitä kun sitten aikanaan päästiin liikkeelle (ihmekyllä) niin alettiin hieman työstämään ravissa juttuja. Ravi piti nostaa alussa pelkällä lantiolla ja istunnalla, ilman pohkeita ja ääniapuja ja ravata muutama askel, takaisin käyntiin ja taas sama homma. Sen jälkeen mentiin ravissa niin, että pitkien sivujen keskelle tehtiin pysähdys, peruutus (3-5 askelta) ja siitä suoraan takaisin raviin. Muualle sitten sai tehdä voltteja,ympyröitä,ym ihan oman mielensä mukaan. Otetiin välissä käynti jakso. Suht' tunnin lopussa sitten piti ravata yksi pitkä sivu silmät kiinni, se oli todella hauskaa eikä poni pelleillyt yhtään mitään ylimääräistä.
Sitten sama pitkä sivu laukassa silmät kiinni. (siinäkun sitten olisi hevonen lähtenyt viemään niin olisi saanut huutaa halleluujaa) Kun siinä silmät kiinni laukkailin keskityin asioihin paljon enemmän esim; omaan hengitykseen, istuntaan ja olin paljon herkempi kuuloaistille. Lopussa loppukäynnit pitkin ohjin.
Tunti oli hauska ja ehkä hieman leikkimielinen kun eihän tälläisellä pakkasella mitään hirmu hiki treeniä voi pitää. ^
Olin todella ylpeä ponista, se ei ole koskaan liikkunut niin nätisti ja pikajunan leikkimisetkään eivät kiinnostaneet sitä lainkaan.
Ratsastettiin takaisin kotitalliin jossa purin ponin, laitoin lämmintä vettä sekä annoin sille palkinnoksi hienosta tunnista porkkanaa ja fleece selkään. ¨Siivoilin sitten tallilla kaksi karsinaa, lakaisin käytävän ja lähdin kotiin.
En malttanut kuitenkaan olla kauaa tallilta poissa vaan tulin takaisin parin tunnin kuluttua. Siivosin siinä sitten Nipsun ja Saken karsinat kun ne oli sillä välin viety ulos kun olin poissa. Laitoin myös uutta vettä joka karsinaan, kaikille hevosille heinät Piian kanssa (joka ilmestyi tallille kun siivosin karsinoita), kaurat valmiiksi ja sitten lähdettiin ottamaan hevosia sisälle. Nipsu antoi ottaa itsensä hyvin kiinni ja käppäiltiin talliin. Kun muutkin hevoset olivat sisällä otin Nipsulta toppaloimen pois,  annoimme hevosille kaurat ja Piia pyysi minua sammuttamaan tallista valot kun lähden (hän lähti itse kotiin) Siinä sitten katselin ponia joka rouskutti kauroja onnellisen näköisenä.
Kunnes se keskeytti hetkeksi kaurojen syönnin, astui askeleen lähemmäksi minua joka istui karsinan puruisessa nurkassa ja työnsi turpansa kasvoilleni. Silloin ymmärsin, että tämä on sitä rakkautta ♥


EILEN
Meillä tuli täyteen 2kk ♥ !

11 ~ satuloita ja suuria tunteita

Tänään kävi satulan sovittaja katsomassa, että olisiko jo uuden penkin aika. Oikeastaan onnekseni ei, sillä se olisi ollut hyvästit rahoille, mutta toisaalta olisi hirmuisesti himottanut ostaa uusi tai uudet (koulu- ja este-) satulat. Nyt kuitenkin tuo uskollinen Idealin yleissatula pysyy meillä ja kesällä olisi sitten vain topattava. Tuossa Idealissa on hirmu hyvä istua ja muutenkin hyvän mallinen.
Tulin tallille äidin kyydillä ja satulan sovittaja ajoi perässämme tallille. Hain siellä nopeasti Nipsun sisään ja tein pikapika harjauksen, hain satulan ja annoin sovittajan tehdä työnsä. Poni oli hirmu nätisti paikkallaan, mutta välillä aina halusi tutkia sovittajan taskuja jos sattuisi vaikka löytymään pieni herkku.
Sovituksessa ei mennyt pitkään ja kävin sitten lumisella kentällä vähän pyörimässä ilman satulaa, en tehnyt mitään kummaisempaa,, ratsastelin vain.
Ratsastuksen jälkeen laitoin ponin karsinaan, heinää ja vettä iltaseuraksi ennen kauroja jotka tallinomistaja antaisi sitten vähän myöhemmin.
Porkkana ja halaus ennenkuin suljin karsinan oven. Sinne se jäi rouskuttamaan heinää tyytyväisenä.

Sinä olet minä, enemmän kuin kukaan
kun sä lähdet maailmasta
tulen silloin mukaan.

Olet mulle autuus
ainutlaatuisin
vierelläsi kuljen minne menetkin

Parina aikaisempana päivänä ei ole tapahtunut oikeastaan mitään erikoista, käytiin tiistaina kävelemässä taluttaen maastossa (koitetaan saada eroahdistusta hieman kitkettyä) Poni meni tosi hienosti, kerran vain säikähti koiraa joka alkoi haukkumaan ja oli sen jälkeen hieman jännittynyt mutta yllättävän nopeasti rentoutui.
It's simply the best!

10 ~ Miten noin pieneen poniin voi mahtua noin suuri ego?

On taas tämä kirjoittelu vähän jäänyt, mutta eipä tässä ole tapahtunut ihmeempiä paitsi hööksistä tilaamani huopa tuli, ah miten se on ihana. Hevoset eivät onneksi ole nyt sen maanantain jälkeen karkailleet, ja itse olin kuumeessa joten äiti antoi tallille stop- ja kiellettymenosuunta-kyltin. Perjantain makasin vain sängyssä sekä nukuin,söin,nukuin ja söin vielä vähän lisää.

Tänään oli jälleen valmennuspäivä. Ja tietenkin ''revin äidin antamat kieltokyltit pois'' ja suuntasin tallille. Tallilla ajattelin, että olen ihan varmasti unohtanut jotakin kotiin ja niin; se huopa.. en pääsisi testaamaan uutta huopaa vaan uskollinen punainen-huopa olisi laitettava selkään, mutta punainenhan on rakkauden väri.
Kun menin tallille Nipsu oli ulkona ja mussutti tyytyväisenä heinää, tietämättä mitään töihin lähdöstä. Lähdin hakemaan ponia sisään ja se antoi ottaa hienosti kiinni. Tallusteltiin talliin , jossa tein ponille täydellisen harjauksen + varustin sen. Hyppäsin ulkona kyytiin ja lähdettiin köpöttelemään naapurin kentälle.
Kentällä meitä odottelikin naapuriratsukko ja pian valmentajakin pöllähti paikalle. Mentiin paljon voltteja ja siirtymisiä, että saataisiin tuo Nipsu kuulolle nimittäin meni viime valkka vähän siinä "toisten pepussa pyörimiseen" koska ei millään poni tahtonut olla erossa kavereistaan. Myös pohkeenväistö meni ihan kivasti vaikka välillä ponista oli kiva pitää ihan omaa sirkusta,mutta siitäkin kunnialla selvittiin. Laukan nostostoissa / laukassa poni halusi leikkiä idänpikajunaa, mutta kyllästyi siihen kerran sen tehtyään ja tyytyi sitten (minun ja valmentajan onneksi) kulkemaan hirmu nätisti. (Isä oli katsomassa ja kuvaamassa tuntia).Lopussa ennen loppukäyntejä kun mentiin ravia pitkällä ohjalla poni ei edes yrittänyt lähteä rynnimään toisten perään, VAU! Tunti tuntui aivan ihanalta ja ensimmäistä kertaa poni vaikutti valkassa enemmän ponilta kuin sirkus apinalta. Valmentajakin kehui meitä ja isä sanoi minun ja ponin yhteistyön parantuneen huimasti kun vertasi siihen meidän ensimmäiseen valmennus kertaan jossa hän oli jo meinannut alkaa huutaa kentän reunalta ohikulkijoille: "Näe yhden tytön ja yhden ponin sirkus, vain viisi euroa yksi lippu!" Kehittymisen myöntäminen oli varmasti isälleni vaikeaa sillä hän oli ollut hirmuisesti vastaan Nipsun ostoa.
Tunnin loputtua ratsastettiin kotitalliin jossa purin ponin, tein pika harjauksen ja laitoin fleecen selkää sekä vein lämmintä vettä. Pyysin isää kiinnittämään loimen soljet sillä aikaa kun veisin satulan ja suitset satulahuoneeseen. Kun palasin karsinan ovelle isä jutteli ponille "olet sinäkin sellainen luupää, mutta niin valtavan suloinen mammutti. Katja tykkää sinusta ja olet sille varmaan tärkein asia koko maailmassa, tiesitkös sitä? Minä tiesin. Sillä kun olimme katsomassa sinua ekaa kertaa niin näin Katjan silmissä pitkästä aikaa pilkettä ja iloa. Joten kuules pikkujäbä ole aina Katjan rinnalla" Koputin karsinan ovelle ja menin sisään. Katsoin ponia ja sen loimea sekä loimen vöitä jotka olivat ihan miten sattuu, purskahdin nauruun ja selitin isälleni miten vyöt kuuluisivat mennä ja hän laittoi ne uudestaan , ja tälläkertaa oikein. Annoin Nipsulle pusut ja suljin karsinan oven. Tallinomistaja veisi hevosille hieman myöhemmin heinää ja kunhan olivat kuivuneet niin takaisin ulos.
Ajattelin sitä mitä isä oli ponilleni sanonut ja silloin tiesin, että tuo maailman suloisin poni oli viimein sulattanut jää-isän sydämen.




Sinä muutat
näitä päiviä hohdokkaamiksi
kuin ne ovat olleet.
Sinä muutat
auringonlaskut kauniimmiksi
kuin ne ovat olleet.
sinulla on
uskomaton vaikutus kaikkeen
Sinä muutat
minut paremmaksi
kuin olen ollut. ♥


+maanantaina meille soitellaan satulan tarkastuksesta
+huomenna jos oloni sen sallii lähden ponin kanssa maastoon tallinomistajan kanssa
+käytiin valkan jälkeen ostamassa satulasaippua ja -rasva sekä karvankiillotus-ainetta
-olemme huomanneet piian (tallinomistaja) kanssa, että Nipsusta on tullut hirmu eroahdistunut. aina kun se jää edes hetkeksi yksin se alkaa hirmuisesti hirnua ym, joten se on seuraava projektini.
-en ole vieläkään saanut tehtyä Nipsulle kunnon nimikylttiä ja minua kaduttaa hirmuisesti etten ostanut Teneriffan reissulta yhtä kylttiä johon olisi voinut laittaa haluamansa kuvan ja kaiverruttaa haluamansa tekstin.

9 ~ I almost said, welcome to heart attack

MAANANTAI
Rakastan talvea, laitumen sähköaitaa jossa ei lumen takia kulje kunnolla sähkö ja rakastan karkailevia hevosia...
Meinasin saada sydärin, kun tuli viesti että hepat ovat jälleen kerran karanneet ja joukossa juoksenteli myös Nipsu. Tälläkertaa kyse ei ollut mistään pikku hölkkälenkistä vaan monen kilometrin matkasta. Olivat menneet aidoista läpi (ilmeisesti säikähtäneet jotain) ja lähteneet juoksemaan metsäreittejä pitkin. Metsäreitit hieman helpottivat tunnetta joka myllersi sisälläni ja kyyneliä jotka odottivat lähtömerkkia saada tippua lämpiminä poskilleni, mutta ne saivat kuitenki luvan vielä odottaa.
Metsäreittien lisäksi hepat olivat ylittäneet kaksi kertaa junaradan joka sai taas sydämeni pomppimaan kurkussa saakka. Pelkäsin hirmuisesti, että tulevatko hepat varmasti takaisin ehjinä hevosina. Edes hammaslääkäri pelko tuntui tämän rinnalla ihan pieneltä, silloin kaikki muut pelot tuntuivat turhilta. Mikään muu ajatus ei ollut niin pinnassa kuin se toive, että hevoset tulevat ehjinä kotiin.Ja kakun kruunasi se , että kymmenet ihmiset olivat olleet etsimässä hevosia, mutta ne päättivät itse tulla takaisin kotiin saakka, ja tallin pihassa odotteli kantavana oleva tamma joka ei lähtenyt poikien mukaan hulluun seikkailuun vaan oli jäänyt kiltisti odottamaan huivilien tuloa. Hevoset olivat ihan hiestä märkinä, varsinkin Nipsu joka joutui tekemään hirmuisesti töitä pysyäkseen pitkäjalkaisten kavereidensä perässä korkeassa lumihangessa. Ja ne näyttivät niin tyytyväisiltä, aivan kuin eivät olisi ikinä edes karanneetkaan. Mutta kuka ties, ehkä ne hautoivat mielissään jo seuraavaa pakomatkaa. Toivomme hevosen omistajina vain sitä, ettei tälläinen tulisi enää ikinä toistumaan. Sillä tälläiset tilanteet tuottavat meille niitä kuuluisia ''harmaita hiuksia'' sekä huolta, pelkoa ja teitämättömyyttä missä rakas nelijalkainen kauraturpamme nyt oikein juoksee.

TIISTAI
Ponilla oli tänään vapaapäivä sillä olin jälleen kerran pitämässä pallokerhoa, ja kerhon jälkeen olin menettänyt hermoni, ääneni sekä osan hiuksistani kiukuspäissä niitä revittyäni.

TÄNÄÄN
Harjasin palleroisen, juoksutin sitä vähän kentällä ja menin myös kentällä hetken ilman satulaa. Olen nimittäin tapaturma-alttiina ihmisenä rikkonut polveni nyt vaihteeksi ja se hieman oikuttelee. Joudun varmaankin lääkäriin sen takia, mutta pikkuvikoja , helppo korjata. Ratsastus meni tänään enimmäkseen vain ratsasteluksi, mutta silti jotenkin nautin siitä. Ei ollut mihinkään kiire, olin vain siinä ja nyt. Onnellisesti elämäni ponin selässä. Kaikki maailman asiat , myös ne huonotkin muuttuivat kirkkaammiksi ja maailma näytti kerrankin hymyilevän.
En vieläkään käsittänyt sitä miten minä, juuri minä, ihan tavallinen tallaajapulliainen olin saanut elämääni jotain näin ihanaa kuin tuon hirnivan kultakimpaleen. En vaadi siitä enempää, enkä vähempää, se on vain yksinkertaisesti täydellinen juuri noin ♥