8 ~ Do you ever feel like a plastic bag ?

mylove♥

Valmennus päivä. Olin aamulla jännityksestä ihan kohmeessa, mutta heti tallille päästyäni tunne katosi. Hevoset olivat sisällä, 'aamuhan' silloin vielä oli (noin klo 8.40, valmennus 9.30) Menin harjailemaan Nipsua joka oli ihan puruissa, harjaukselle todella oli tarvetta. Poni oli hirmu pirteä ja ajattelin valmennuksen sujuvan hyvin ja oikeastaan myös toivoin sen menevän hyvin. Varustin ponin hitaasti ja kulutin aikaa puhumalla sille kaikkea taivaan ja maan väliltä. Se painoi turpansa kasvoilleni ja hengitti lämmintä ilmaa, voi miten poni pystyy olemaan suloinen !♥
Hyppäsin ulkona selkään ja lähdettiin tallinomistajan (tuli myös valkkaan) kanssa kävelemään naapurin kentälle, jossa valmennus pidettäisiin. Siellä valmentaja ja naapurin ratsukko jo meitä odottelikin. Alkukäynneissä juteltiin niitä näitä ja mitä olimme viime kerralta oppineet / mihin olimme myöhemmässä ratsastuksessa kiinnittäneet huomiota. Otettiin siinä sitten väistöjä joihin poni ei oikein jaksanut keskittyä + ravia ja poni päätti taas lähteä laukkailemaan ihan omiaan, noihin sen "sekoiluihin" jo alkaa tottua. Mutta tänään sen säpsyilyyn kyllä vaikutti myös kova tuuli. Eipä sen sekoilut tässä valkassa loppuneet siihen vaan poni halusi koko ajan olla muiden heppojen pepussa kiinni ja alkoi pyöriä jos ei saanut seurata kavereitaan.




aina ei onnistu



hienoinpossu♥

 Testasi minuakin , mutta minä olin/olen se suuri ja mahtava ja minä määrään. :D
Laukkanostot meni ponin kanssa hirmu hyvin ja se alkoikin hieman kuumua nostoissa ja vauhti kiihtyi ainakin 100km/h, tai no ei sentään mutta poni nautti selvästi laukkaamisesta ja kuvitteli varmaan olevansa se elokuvien valkea ratsu. Lopputunnista poni meni todella nätisti ja väistötkin alkoivat sujua kuin vettä vaan. Nipsu kai ajatteli: "elokuvien valkeat ratsutkin tekevät väistöjä niin pitäähän minunkin näyttää että tämäkin poni osaa"
Tunnin loputtua sovittiin seuraava valkka päivä joka olisi sitten ensi lauantaina klo 10. Toivottavasti se menisi hieman paremmin ja ilman elokuvien valkeiden ratsujen kuvittelua. Olen kuitenkin ponista hirmu ylpeä eikä sille kertakaikkiaan vaan voi olla vihainen. Omia vikojakin minulla todellakin on, jotka tietenkin vaikuttavat myös Nipsun menoon, mutta koitan kuitenkin parhaani mukaan kehittyä ratsastajana ja me Nipsun kanssa kehittyä tiiminä. Ja kun saamme nyt joka viikko valmennusta; meidän tiimistämme tulee yhä vain vahvempi, suorastaan voittamaton.
Lähettiin ratsastaen takaisin kotitalliin jossa purin Nipsun, tein pika harjauksen, nakkasin fleece-loimen selkään,annoin paljon herkkuja ja jätin hikisen ponin hetkeksi kuivumaan sisälle tallinomistajan hikisen hevosen kanssa. Lupasi laskea sitten ulos kunhan ovat vähän kuivuneet.
Kotona luin hieman lahjaksi saamaani ratsastus-kirjaa ja poimin todella hyvän lausahduksen;

"Sellaista hevosta ei olekaan, jolla
ei voisi ratsastaa.
Eikä sellaista cowboyta, jota
joku hevonen ei saisi heitettyä
selästään."
-cowboy-sanonta





this is everything what I need. this is pony of my life



7 ~ rakkautta vai rakkautta

En nyt tässä ole pariin päivään kirjoitellut, mutta nyt korjaan asian :-)

TORSTAI
Touhuilin Nipsun kanssa maastakäsin-juttuja, sillä ajattelin kunnioittaa äidin+terveydenhoitajan antamaa ratsastuskieltoa peräti yhden päivän.

PERJANTAI
Sää oli mitä kaunein ja sain inspiksen kuvata materiaalia Nipsun ja minun videoon, jonka kaverini lupasi tehdä kunhan hänellä on aikaa, tarpeeksi materiaalia jne.
Menin tallille suoraan koulusta tallille. Menin katkaisemaan aluksi sähköt aitauksen langoista ja tietenkin minun tuurillani sain sätkyn, ( vaikka tehtävä oli mitä yksinkertaisin: irroita vain yksi lanka. ) Siinä sitten hetkeksi jähmetyin tunnustelemaan tunnetta jonka olin saanut sähkölangasta. Jatkoin kuitenkin sähköjen poistoa langoista, sillä eihän todellinen heppatyttö sähköshokkeja säikähdä. Siinä poistin sähköt laitumen langoista, nakkasin riimun+narun mukaan ja lähdin hakemaan ponia sisään. Se on ottanut tavaksi kävellä minua vastaan portille ja niin se teki tänäänkin. Sujautin riimun sen päähän, lähdin taluttamaan sitä portille + talliin ja ajatukseni oli kytkeä sähköt samalla takaisin laitumelle ja niin teinkin, sähköiskun kera. Tallissa harjailin ponskia huolella ja kuvasin samalla materiaalia videoon. Lähdin siitä sitten kentälle ponin kanssa jolla oli vain riimu päässä + naru sekä kamera + kypärä (en kyllä silloin vielä keksinyt sille tarkoitusta) Kentällä asettelin kameran suuren tynnyrin päälle ja eikun viedokuvaus pyörimään. Saatiin muutama todella hyvä video pätkä kunnes kamera hyytyi täysin, kiva :(
Nipsu oli niin kivalla päällä ja en tiennyt mitä oikein tekisin kypärällänikään, joten sain ajatuksen ratsastaa pelkällä riimulla ja narulla. Laitoin kameran laukkuun ja hyppäsin kipeän kylkeni takia tynnyrin päältä Nipsun selkään ja rukoilin että se käyttäytyisi nyt hyvin, sillä olihan minulla edelleen oikeastaan se ratsastuskielto voimassa vaikken sitä totellutkaan.
Rukoilu osottautui turhaksi. Poni liikkui todella kiltisti ja kuunteli apujani hyvin. Mentiin pelkkää käyntiä , tehtiin / yritettiin tehdä voltteja ym jotka onnistuivat yllättävän hyvin.
Ratsastelin noin puoli tuntia , kunnes vein ponin takaisin talliin jossa tein sille pika harjauksen ja sitten eikun takaisin laitumelle.
Nykyisin minun ei tarvitse enää pitää Nipsua oikeastaan ollenkaan kiinni vaan se seuraa minua :-) huimaa kehitystä meidän suhteessa on tapahtunut. Ekoina päivinä kun Nipsu tuli minulle ei olisi ollut puhettakaan että se seuraisi minua tai se tulisi minua laitumella portille vastaan. Päinvastoin, laitumellakin kun sain sen kiinni se teki äkki käännöksen ja lähti laukkaamaan pois. Suhteemme on kehittynyt alkupäiviin verrattuna hurjasti, vaikka poni on ollut minulla vasta vähän päälle kuukauden.

LAUANTAI
Ponilla oli vapaapäivä, koska olin itse pitämässä pallokerhon tapahtumaa ja sää oli kamala.
Huomenna on valmennus. JES! Joita tulee kuvaamaan äiti (sekä petra jos vain ehtii)

You don't have to feel like a waste of space
You're original, cannot be replaced
If you only knew what the future holds
After a hurricane comes a rainbow♥

6 ~ real horse girls go always back on horseback

... even if they fall

Tänään tein Nipsulle oikein kunnon harjauksen, siistin myös harjan ja hännän (jossa olikin kyllä hommaa.)+ parturoin ponin harjaa joka oli hieman jälleen kaatunut. Hirveästi en siitä viitsinyt ottaa, koska käteni jälki olisi vain aaltoharjaa ja parin sentin mittainen tynkä. Onneksi viimeistään helmikuussa Nipsulle tulee oikea _kampaaja_ leikkaamaan sen harjan, nimittäin kaverini äiti on kampaaja joka lupasi leikata ponin harjan samalla kun kaverini tulee meille. (Nipsun ex-omistaja) Luulisi että hän olisi kurkkussani kiinni sillä ''vein'' hänen poninsa, mutta olemme kuin kaksi marjaa: meillä on sama lempiväri, rakastamme Nipsua ja olemme molemmat hotteja blondeja :DD mutta nyt siihen poni asiaan;
Kävelytin/juoksutin sitä vähän kentällä. Ratsastuksen jätin tänään välistä, sillä äiti antoi jyrkän stopin tämän päivän ratsastuksen suhteen, koska kylkeni on eilisen tippumisen takia hieman kipeänä. Joo, siis minä eilen tulin ekaa kertaa ponin selästä alas :D

Eilen tarkoituksemme oli hyppiä esteitä. Niin me myös teimme. Kun menin tallille rakentelin ensin kentälle esteitä valmiiksi ja hain sitten ponin sisään joka tuli minua portille vastaan (vau :o) harjasin ja varustin ponin (jolla tuntui olevan tänään kunnon pelleily päivä, sillä pyöri ja hyöri varustaessa sen minkä ehti), sitten kentälle ja eikun selkään. Mentiin alkukäynnit ihan ppitkällä ohjalla ja otettiin ravia ja laukkaakin, kunnes alettiin hypätä. Nipsu ponnasi hirmu hyvin aina esteillä ja 'imi' sinne oikein. 'Minun roolini oli tänään oli tehdä hyvä reitti esteelle, ponnistus paikka ja hieman säädella ponskin vauhtia joka aina hieman kiihtyi jopa liikaakin.' Kunnes eräällä hyppy kerralla poni hyppää tosi hyvin, näkee kaverit juoksentelemassa tarhassa (laidun ihan kentän vieressä) ja päättää itse lähteä pirskeisiin mukaan -> laukkaa esteen jälkeen ihan täyttä laukaa kohti laitumen aitausta ja mie koitan tehdä pidätteitä sekä lausua pruuta ja soota mutta se ei ponin menoa hidastanut. Siinä sitten noin sekunnin murto-osan verran ehdin ajatella "entä jos poni ei pysähdy ennen aitaa vaan menee siitä läpi" no minä jäisin tottakai niihin lankoihin kiinni, mutta niin ei silti onneksi käynyt. Nispu päättää juuri ennen aitaa tehdä äkkipysähdyksen ja sitten olikin minun vuoroni katsella lumisen kentän pohjaa hieman tarkemmin. Sieltä nimittäin tultiin kauniissa kaaressa kaulan yli ja hyvä etten päätynyt halailemaan tarhassa olevia heppoja. Nipsu pysähtyi viereeni ja katseli minua ilmeellä "mitäs sinä siellä alhaalla oikein teet? minä en tehnyt mitään" Päässä hieman pyöri ja kylkeen koski mutta urheana heppatyttönä nousin ylös ja tein oman diaknoosini: ei verta, olen siis kunnossa. Pomppasin takaisin selkään ja eikun uutta estettä kehiin. Poni koitti tehdä samaa uudestaan, mutta kun nyt tiesin mihin se tähtäsi käänsin sen esteen jälkeen voltille hieman rauhoittumaan. Tuntui muutenkin olevan pojassa virtaa, otettiin vielä pari hyppyä, mutta omaan kylkeen jomotti sen verran että otettiin hieman laukkaa kuluttamaan ponin pattereita, loppuravit sekä -käynnit. Hyppäsin alas selästä ja kävelin ponin kanssa hetken vielä kentällä (käveltiin ponin kanssa vierekkäin eikä tarvinnut edes pitää höppänästä kiinni) ja käveltiin samalla tavalla talliin ja poni kulki todella nätisti vierellä eikä yrittänytkään mitään tempauksia. Tallissa purin ja harjasin ponin, annoin pari palaa porkkanaa ja vein sen sitten omaan karsinaan. Istuin ponin kanssa karsinassa vielä melkein tunnin ja puhuin sille niitänäitä. Se kuunteli minua korvat hörössä ja tuntui kuin se olisi aina välillä ymmärtänyt mitä sanoin sille. En voinut olla sille vihainen tippumisestani, oma vikanihan se oikeastaan oli tai oli kenen vika tahansa, se oli nyt unohdettu. Unohdin kaikki huolet katsellessani ponia; meidän tarinamme oli vasta alkamassa. <3

5 ~ valmennusta ja karkailua

Tänään oli ponin kanssa ensimmäinen valmennus heti aamusta klo 9.30. Poni oli alussa hieman kummissaan kun ei päässyt heti aamusta ulos vaan joutui heti töihin. Nipsu oli ensin hieman pihalla asisoista, kun mentiin valmennukseen naapurin kentälle ja siellä oli kaikki ihan uutta ja jännittävää, niin ja vielä uusi hevonenkin. Pistäähän se jo pään sekaisin kaikilla. Mutta kuitenki poni oli todella kiva, vaikka välillä tuntui sitä energiaa olevan hieman liikaakin (ja se halusi kuunnella ihan omia 'kanavia' ja tehdä kaikki tehtävät nupit kaakossa välittäättä siitä olinko minä kyydissä vai en. Kyydissä kuitenkin pysyttiin.) Tunti lähti käyntiin hieman vauhdikkaasti kun nostettiin alkuravit niin ponipa päättää lähteä laukkaamaan. Sekä se ei olisi millään halunnut olla erossa muista hevosista. Muuten se oli kuitenkin tooosi hienona! Valmennuksesta oli hirmuisesti hyötyä sekä minulle että Nipsulle. Valmennuksessa katsottiin paljon omaa istuntaa ja oli paljon siirtymisiä. Tunnnin jälkeen oli jäljellä hikinen poni ja niin oli kyllä ratsastajakin. Oli kyllä hyödyllinen ja kiva valmennus ja ensi sunnuntaina uudestaan. Tunnin jälkeen ratsastettiin kotitalliin ja harjasin Nipsun ja laitoin loimen päälle ja jätin sen sisään kun oli niin hikinen. Tallin omistaja sanoi laskevansa Nipsun ulos kunhan vähän ensin kuivuu.
Niin hän oli tehnytkin sillä tuli viesti, että kaikki hevoset jotka olivat tarhassa (mukaan lukien Nipsu) niin olivat lähteneet karkuteille naapurin hevosten luo. Tallin omistaja oli ollut kuitenkin ratsastamassa yhdellä tallin hevosista ja lähti ratsastamaan hevosten perään. Ne kumma kyllä seurasivat ratsukkoa takaisin kotiin saakka.Huomenna saavat karkurit olla hieman pidempään sisällä, että ehditään korjata aidat niin ei pääse karkailu enää toistumaan :-)

(kuvat on meidän 'pakkaspäivästä', jolloin mentiin ilman satulaa,tehtiin maastakäsin juttuja ja seuraamis-harjoituksia. oli kyllä kivaa! <3 kuvat (c) isä :--))

4 ~ Love is in the air

Kävin tänään harjaamassa Nipsun. En ehtinyt ratsastaa, sillä lähdin maalta kaupunkiin isäni luokse viettämään synttäreitä. Mutta tuo poni on kyllä niin upea, että ei sitä voi edes sanoin kuvailla. Meillä on nyt ponin kanssa yhteistä taivalta takana hieman yli kuukausi ja en kyllä kadu lainkaan että juuri tuon kultakimpaleen menin ostamaan!

EILEN

Kun menin hakemaan ponia ratsastukseen niin tapahtui ihme jota se ei ole ennen ikinä tehnyt minulle. se ravasi luokseni portille! (ja kuukausi takana yhteiseloa, vau:) Siinä sitten otin Nipsun sisään ja harjasin sitä melkein kolme varttia ja selvittelin hännän samalla, ja siinä sitä hommaa vasta olikin. Harjauksen jälkeen varustin ponskin ja lähdettiin tallin omistajan kanssa ratsastelemaan tuonne naapurin kentälle, sillä sinne valmentaja tulee lauantaina valmentamaan (kenttä on tasaisempi kuin tuolla meillä.) Nipsu oli kyllä ihan pihalla koko touhusta. Se tapitti hevosta jolla naapuri ratsasti ja olisi koko ajan halunnut mennä tekemään lisää ja lähempää tuttavuutta, mutta ajattelimme että pelkkä katsekontakti saa riittää. Siinä me vähän pyörittiin kentällä käynnissä ja annoin Nipsun katella paikkoja ihan rauhassa. Mutta kyllä muutaman kerran tuli ponille pankiikki kun joutui yksin kentän toiseen päähän ja kaikki muut heppakaverit olivat toisessa päässä. Kuitenki koko ajan pysyi lapasessa. Enemmän poni vain seisoskeli paikallaan ja katseli muiden menoa. Ratsasteltiin noin tunnin verran ja kun lopetettiin ja lähdettiin takaisin kotiin ratsastaen niin naapuri sanoi "omistat kyllä maailman hyvä tapaisimman hevosen" hih, niin tiedän sen, se on maailman paras! tuon kommentin jälkeen olin kyllä toooodella tyytyväinen ponista. Koti tallilla harjailin ponin ja laitoin heinää,vettä ja annoin iltakaurat sekä se sai hirmuisesti pusuja ja haleja. Sammuttelin tallista valot, kun tallin omistaja oli jo lähtenyt kotiin ja lähdin sitten itsekkin takaisin kotiin päin.

somethig special,
something so sweet,
you are everything what I need.

3 ~ meilläpäi tätä kutsutaan rakkaudeksi

...en vaihtaisi sinua timantteihin, en kouralliseen kultaa, sillä sä oot mun rikkaus...

2 ~ towards a new

Tuon eilisen ''haava tapaturman'' jälkeen iloiset uutiset tekivät kyllä hyvää. Nimittäin soitettiin lähellä asuvalle valmetajalle, että olisiko hänen mahdollista tulla valmentamaan meitä Nipsun kanssa ja kyllä, kyllä oli, lauantaina ensimmäistä kertaa olisi sitten valmennus edessä.Siitä sitten varmaan joka viikko valmentaja käy meitä ohjaamassa ja päästään ponskin kanssa eteenpäin, i'm so happy! :-)

EILEN

Nipsulle oli eilen tullut haava jalkaan, ilmeisesti heppakaveri oli potkaissut tai sitten itse jonnekkin ruhjonut sen. Tallinomistaja oli katsonut ja puhdistanut sen jonka seurauksena ponini jalka oli violetti; "hei äiti, mulla on sateenkaari-poni!" iso kiitos hänelle, sillä itse olin siihen aikaan vielä kuluttamassa koulunpenkkejä. No haava ei onneksi ollut paha, vaikka minulle "verikammoiselle" se tuntui vuotavalta valtimolta, vaikkei haavasta verta vuotanut tippaakaan. Käytiin sitten kaverin kanssa köpöttelemässä maastossa pieni lenkki ennenkuin tulisi hirmu pimeä. Nipsu kulki kaverin perässä todella nätisti ja junaradankin yli se käveli ihan muina poneina. Otettiin sitte pieni ravipätkä ja alku meni hyvin kunnes Nipsu alko vähän aristaa/ontua sitä takasta jossa haava oli, otettiin käyntiin mutta käynnissä kulki ihan normaalisti. Köpöteltiin sitten rauhassa takaisin tallille, 'purettiin' hepat, harjasin Nipsun + ylistin tilsakumien keksijää ja jätettiin ne sisään kun olivat hieman hikisiä. Poni on kyllä niin hieno, että huhhuh <3

1 ~ kuin varkain tuo pieni poni vei sydämeni

Hei!
Nyt tähän alkuun kirjoittelen kuinka meidän tarinamme alkoi:

Olin jo kauan katsonut myytäviä hevosia, olihan siellä vaihtoehtoja , mutta mikään ei oikein tuntunut juuri siltä 'oikealta'. Kunnes näin ilmoituksen 9-vuotiaasta vuonohevosruunasta. Halusin heti soittaa ja kysyä koeratsastukseen aikaa, mutta vanhemmat eivät oikein innostuneet asiasta. Lopulta he suostuivat ja sovimme päivän milloin menemme katsomaan ruunaa. En olisi millään malttanut odottaa.
Kun vihdoin se suuri päivä koitti vatsani oli täynnä laukkaavia hevosia ja jännitys hipoi jo pilviä sekä automatka tuntui ikuisuudelta.
Saavuttuamme perille näin Elisan jonka kanssa olin jutellut paljon ponista ennen koeratsastus päivää. Tunsin heti oloni kotoisaksi ja jännitys kaikkosi samantien. Elisa nakkasi minulle riimun, -narun ja porkkanan käteen ja lähdettiin tarpomaan laidunta kohti. Ruuna oli vielä kauniimpi kuin kuvissa! Annoin sille porkkanan ja sujautin riimun sen päähän, olipa se kiltti.
Käppäiltiin talliin ja vanhemmat seurasivat perästä puhuen jotain. Ilmoituksessa oli kehuttu ruunaa kiltiksi varustaessa ja se oli totisesti totta, poni oli todella kiltti. Antoi tehdä kaikki toimenpiteet rauhassa: kavioiden putsaukset, harjauksen päästä häntään saakka, satulan ja suitsien laiton muittamutkitta.
Varustettua ponin lähdimme kävelemään kentälle jonne Elisa meitä opasti. Puhuimme matkalla niitä näitä, aivan kun olisimme tunteneet jo vuosia vaikka tapaaminen oli meille ensimmäinen. Ajatus tuntui pahalta, että jos otan tämän ponin vien sen häneltä. Siirsin tuon ajatuksen kuitenkin ratsastuksen ajaksi syrjään. Saavuimme kentälle ja Elisa ratsasti ponilla ensin niin näkisin kuinka se liikkuu. Käynti, ravi , laukka kaikki oli niin kaunista, jos lumen tilalle olisi saanut kesäisen pellon kohtaus olisi ollut kuin elokuvasta. Pian Elisan jälkeen oli sitten minun vuoroni, jännitys kohosi jälleen korkeuksiin. Heti muutaman askeleen otettuani tuli tunne "tämä se on" ja tunne voimistui vain joka askeleelta. Otimme pari hyppyäkin , kunnes lähdimme ratsastuksen jälkeen hikisen ponin kera takaisin talliin päin. Olin kuin suoraan sanottuna pilvessä!
Vanhemmat lähtivät Elisan luokse jo kahville hänen vanhempiensa kanssa ja me jäimme 'purkamaan' ponin. Elisa kertoi minulle kaikista niistä varusteista mitä olisi mahdollista ostaa ponin mukaan ja minä aloin jo haaveilla ponista lisää. Isä kuitenkin palautti minut maanpinnalle kun tuli hakemaan meitä tallista.
Lähdimme Elisan luo kahville ja hänen vanhempansa ottivat minut iloisesti vastaan ja tarjosivat kaakaota ja pannukakkua. Elisa näytti ponin papereita sekä kuvia ja videoita. Aloin taas rakentaa omia pilvilinnoja.
Lähdimme pian kotiin ja siitä alkoi hirmuinen keskustelu ponista.
Noin viikkoa myöhemmin teimme päätöksen ja oli aika soittaa siitä Elisalle. Päätös oli minun mielestäni juuri se paras, ostaisimme ponin! Sovimme, että poni tuodaan kahden viikon kuluttua meille jolloin tekisimme myös paperit. Vielä kaksi viikkoa, miten malttaisin pysyä housuissani?!
kaksi viikkoa meni suht' nopeasti koulun parissa, mutta välillä ajatuksen liitelivät poniin ja sen saapumiseen. Pian olikin jo päivä jolloin poni saapui.
Kun traileri ajoi pihaan ja otimme ponin ulos. Se katseli hieman uutta paikkaa, mutta laskimme sen pian laitumelle jonka viereisessä tarhassa oli tallin muut hevoset. Ne katselivat uutta asukkia ihmetellen, mutta poni alkoi vain syödä.
Lähdimme Elisan ja hänen porikoidensa kanssa meille kirjoittamaan paperit. Pian olikin nimet alla ja pureskelin hetken lausetta suussani "MINUN OMA PONI" se oli nyt totta, minulla oli ihan ikioma poni!
Pian tuli tekstiviesti tallin omistajalta "Teidän poni oli päättänyt ihan itse mennä toisten aitaukseen :)" Tästä se hevosen omistajuus sitten lähti.
Ny vestergårds Nicki
"Nipsu"
vuonohevonen (ruuna)
synt. 22.O7.2OO1
oma. 11.12.2O1O ->♥