lauantai 30. huhtikuuta 2011

31 ~ epätoivon partaalla on helpompi itkeä kuin nauraa



''voittajaks ei synnytä mut siihen kasvaa voi,
ja hyvä valmennus saa asennevamman pois..."

Tämän päiväinen valmennus meni ihan penkin alle. Oltiin menossa kotitallilta naapurin kentälle (oma kenttä on remontissa) ja kun päästiin risteykseen josta pitäisi kääntyä, alkoi naapurin valtavat koirat -kirjaimellisesti valtavat- haukkua ja hyppiä häkkiä vasten. Siitä eivät heppamme kovinkaan riemastuneet vaan alkoi valtava steppaus show keskellä tietä. Selästä käsin ei olisi ollut mitään toivoa päästä kentälle tämän päivän sisällä joten hyppäsin alas selästä ja lähdin taluttamaan nipsua piia ja sakke aivan kannoillamme. Poni kulki ihan turpa kiinni niskassani ja mietin: on siinäkin prinssi jolla on suuri ego, mutta silti täytyy lähettää "neidot" ensin valtavien petojen suuhun"
Päästiin jollain ihmeen kaupalla kentälle saakka jossa meitä naapuriratsukko jo odottelikin ja ennenkuin ehdin edes takaisin selkään niin valmentajakin saapui paikalle.
Aloitettiin tunti menemällä käynnissä joka kulmassa takaosa-käännös johon hetken kuluttua lisättiin pitkille sivuille ravia. Niin ja pitkien sivujen keskellä reilun kokoiset voltit tai no, meillä ne oli kyllä ympyröitä tai soikioita. Sitten tunni melko lopussa mentiin tehtävää niin, että pitkän sivun keskeltä oikea tai vasen laukka (riippuen kierroksesta) ja laukattiin tarkasti kulmat josta kaahattiin lyhyelle sivulle jossa voltti ja takaisin seuraavan pitkän sivun keskelle jossa takaisin raviin. Lopussa eteenalas-ravia jonka aikana hevoset saivat venyttää itseään ihan niin kuin lystäsivät. Valmentaja sanoi, että tämä taitaa olla Nipsun mielestä paras kohta tunnista jolloin saa ihan luvan kanssa venyttää itseään. Tunti oli meidän kohdalla täyttä sirkusta, nimittäin rakkaat valtavat petomme loikkivat aina vähän väliä häkin reunustaan ja haukkuivat sen minkä vain keuhkoista lähti. Tuloksena: Nipsu ja Sakke olivat ihan pelosta kankeina ja sai tehdä valtavasti töitä, että sai hevoset menemään sinne päätyyn jossa koirat olivat. Josta taas seurasi, että olimme itse jännittyneitä kun odotimme mitähän ne seuraavaksi keksisivät päämme menoksi.
Tiedän, että poni luultavammin yritti kaikkensa vaikka pelkäsi niitä hurjia koiria eli vika on nyt minussa, kuskissa jonka täytyisi olla riittävän hyvä mopolleen. Meinasin tunnin aikana purskahtaa itkuun sillä niin valtava turhautuminen omiin taitoihini tuli ja kyllä muutama kyynel poskille vierähti. Ehkä asia on vain niin, etten yksinkertaisesti osaa.

tiistai 26. huhtikuuta 2011

30 ~ tervetuloa kesä ja ötökät !

Loma oli ja meni, mutta aurinko piristää päivää vaikka onkin aika mennä takaisin koulun penkille. Ei millään malttaisi pysyä teljettynä koulussa neljän seinän sisällä vaan tekisi mieli kirmata ulos. Kesän huonopuoli tosin on nämä ikuiset maanvaivat: ötökät, jotka aina möngertävät ties missä, kiiveten lopulta paidan sisään kun makaa nurmikolla ja sitten alkaa valtava huuto ja kirkuminen - hyvästi rauhallinen kesä päivä.

Loma meni kokonaisuudessaan todella mallikkaasti ja päästiin parikin kertaa maastoon ötököitä pakoon eikä lomasta puuttunut edes esteiden ylitystä ja kyllä se poni päätti tehdä myös pakollisen "lomalla aitauksesta karkaamisen" :D onneksi ei kuitenkaan karannut minnekkään kauas vaan tämä höppänä oli RYÖMINYT alimman aidan ali (jonka korkeus on ehkä n. 50-60cm + aidassa kulkee sähkö) ja päättänyt jäädä seisoskelemaan viereisen tarhan luo.

Lomalla tottakai oli valmennus ja mahtava sellainen olikin ! Täytyi hieman harrastaa strippausta kun tuli ''hieman'' lämpöinen pitkähihaisessa paidassa+fleecessä ja kaiken tämän kruunasi vielä takki, huh hellettä.
Meillä on tässä tiedossa yksityistä estevalkkaa joku kaunis päivä ja olen tässä katsellut jo muutamia estekisoja joihin saatamme suunnistaa... katsellaan ;)
 
valitettavasti ei ole kuvia kuin valmennuksesta, koska en saanut ketään kuvaamaan mahtavaa lomamenoamme eikä tämä rakas koneeni suostunut lataamaan videota jossa menen nipsulla ilman satulaa ja sukkasillani, kyllä luit aivan oikein; ilman omia kenkiäni :D
 






//kommenttia :)

 

tiistai 19. huhtikuuta 2011

29 ~ mulla on viritetty mopo

Olen niin iloinen ja tyytyväinen tuosta ponista, huh huh !
Lauantaina käytiin Piian ja nuoren ravuri pojan kanssa maastossa. Olin alunperin ajatellut mennä ilman satulaa (jälleen kerran) joten jalassani oli vain valkoiset tennarit. Suunnitelmiin tuli kuintekin muutos kun Piia kysyi meitä mukaan maastoon ja tottahan toki suostuin. Ponille vaan satula selkään ja Piian hevonen kärryjen eteen ja eiku menoksi. Köpöteltiin käyntiä tottakai alussa, mutta kun sopiva suora tuli ravaamiselle niin "eikun baanalle pojat!" Kun Piia ja Tatsi (ravihevonen) menivät kevyttä hölkkää, huomasimme Nipsun kanssa kuinka hankalaa on kisata edes kevyessä hölkässä ravurin kanssa - nimittäin meidänhän piti laukata ihan urakalla mieli perässä pysyä. Laukassa poni innostui ihan hirmuisesti ja peppu lensi useaan otteeseen kohti taivasta ja alkoi pienen ponin sydämessä sykkiä pieni kisa poni - yritti nimittäin ohi päästä, mutta kakkoseksi kuitenkin jäätiin. Käytiin melko pitkä lenkki, jossa otimme useita "hölkkä" pätkiä eli meille se oli laukkaa. Mutta oli ihan valtavan hauskaa, vaikka jalat hieman lipsuivat jalustimista upeiden ratsastuskenkieni takia. Se ei kuitenkaan menoamme hidastanut :)


Sunnuntaina oli valmennus päivä. Mentiin puomi harjoituksia käynnissä, ravissa ja laukassa. (pahoittelen mutten jaksa nyt hirmuista tekstiä jaksa valkasta vääntää) Oli ensin suoralla linjalla kaksi puomia pituushalkaisijalla joita mentiin ensin käynnissä, sitten ravissa niin, että aina puomin ylityksen jälkeen tehtiin voltti joko oikealla tai vasemmalle riippuen kummasta suunnasta oli tehtävälle tullut (molemmilla puomeilla voltti juuri eri suuntaan kuin edellisellä) ja viimeisen puomin jälkeen suoraan -> uralle -> suunnan vaihto. Sitten laukassa suoralla linjalla piti keskittyä menemään suoralla linjalla , mutta välillä meillä se meni enemmän möngertämiseksi kuin suoraan menemiseksi. Kun sitten sain omat apuni selviksi itselleni ja ponille - alkoi suoraan meneminenkin onnistua kuin vettä vaan. Luulisi , että suoraan meno on helppoa kuin mikä mutta meille se tuntuu olevan välillä kovan työn takana, onneksi kuitenkin työ palkitaan :)
Sitten mentiin kaksi puomia kaarevalla linjalla laukassa. Opettajani sitten kysyi, että haluanko hypätä. TOTTAKAI :D Opettaja laittoi leveys haljaisijalle pienen pystyn jota tultiin ns pääty-ympyrällä. Poni oli ihan innoissaan esteen nähdessään ja valmentajan suusta kuuluikin usein "hidasta, hiljennä, rauhoita, ym..." Suorastaan me oltiin ihan liekeissä !


Maanantaina menin ponilla ilman satulaa kentällä.

Tiistaina (tänään) Piia oli aivan puhki, sillä oli saanut melkein koko päivän juosta karkailevan ponini perässä. Illasta hän sitten juoksutti ponin tuhotakseen siitä enimmät energiat. Itse en päässyt tallille :(

Huomenna on sitten yksityis valmennus ihan vain minulle ja ponille. Jännittää :) !

torstai 14. huhtikuuta 2011

28 ~ vettä kengässä



Kesä tulee ja sen huomaa vetisestä kentästä ja märistä kengistä jotka kastuvat astuessaan valtameren kokoiseen lätäkköön. Poni on valtavan energinen ja riehuu tarhassa ihan innoissaan sekä pyörii valtameri-lätäköissä seurauksena "ihanat" kuraläikät. Eivätkä ne meinaa lähteä millään vaikka kuinka niitä harjaa. Ratsastelu on ollut maasto painoiteittaista tai kentällä kevyttä köpöttelyä, sillä joka paikka on aivan kurassa / liukasta.



En tiedä mitä kevät on minulle tehnyt, mutta olen saanut tautien maratoonin. On ollut flunssaa, kuumetta, polvi vaivoja, vatsatauti parhaimmillaan käynnnissä....
Toivottavasti kun nyt sairastan kaikki mahdolliset taudit niin saan jälleen olla pitkään terveenä.



torstai 7. huhtikuuta 2011

27 ~ we are making ourselves unstoppable


Tein tälläisen videon johon en valitettavasti käyttänyt paljoa aikaa :(
Löysin kuitenkin koneen uumenista pari videota jotka ovat minun ja Nipsun ensimmäiseltä viikolta, kun poni minulle saapui (eli kaikki tässä videossa oleva videomateriaali on meidän ensimmäiseltä viikolta)
Video pätkät eivät ole pitkiä, mutta niistä huomaa kuinka en alussa osannut yhtään ratsastaa ponilla ja meillä ei ollut silloin vielä luottamusta juuri tippaakaan. Ratsastuskuvat ovat viime valmennuksesta jossa oli kuvajaa.
En voi vielä todellakaan sanoa, että osaan ratsastaa ponilla "taydellisesti". Enhän minä koskaan voi sanoa niin, sillä aina löytyy jotain kehittämistä ja parannettavaa. Mitä luottamukseen tulee; sitä meille on tullut ja se kehittyy koko ajan.
Sen voin kertoa, että ponista en tule koskaan luopumaan. Se on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut !

//kommenttia ? :)

maanantai 4. huhtikuuta 2011

26 ~ tsekkaa hymy molempien kasvoilla


Tunne se hetki ollaan toistemme lähellä,
kaikki on nyt hyvin kun saan sun kanssas kävellä,
käsi kädes kohti onnellista elämää.

Kulta sulle tän nyt lupaan,
että päädytään me vierekkäin onnelliseen kuvaan,
tsekkaa hymy molempien kasvoilla.




On tekemistä täs, jos totta niin mä kiitän,
kumarrankin varmasti, kiitos et mä riitän.

Muistaks alkuaikoina ku esteet tieltä raivattiin,
kaikki tehtiin yhdessä ja kaikki tullaan tekemään,
näin täs laiffis pärjätään ja edemmäs vaan edetään
ja keretään viel täyttämään unelmat toistemme,
kulta kyl sä tiiät, me ansaitaan toisemme.

Kulta rakas pieni kyl sä tunnet tän hetken
ja kuljet mun kans tän retken.
Vaan kerkeen hetkeks silmät sulkee
niin heti oot mun mielessä.


Lämmin hyvä olo, toivon ettet koskaan pois mee,
en mistään hinnast vaihtais sua kehenkään toiseen.
Oon tehnyt mun siirtoni pelis nimelt rakkaus,
siis mä aion pysyy, kysy vapaasti täs vastaus,
en vaihtais tätä hummeriin, en kouralliseen timanttei,
tärkeint on vaan et kuljet mun kaa näitä pihan teit.

välil' tuntuu etten kestäis olla eros tuntiikaan,
se hetki kun kahdestaan tääl kuljetaan,
kaikki esteet matkalta yhdessä ylitetää.













Välil' pitää nipistää et tajuu kaikki täysil',
huomaan että totta se on, aina siinä käy niin.
Pety en mä koskaan, turhaan mitään kierellä,
rakastan sua, voin vaik' sanoo joka kielellä.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

25 tears are part of life

... but luckily smile follow it

Viime viikko on ollut täynnä iloa, surua, kyyneleitä, hymyä.

Keskiviikko
Se oli kyynelten ja huolen päivä. Huoli meidän tallin "pikkujäbästä" (lämminverinen, 3 vuotias, säkä yli 170cm) sattui onnettomuus kärrylenkillä.
Menin auttamaan hoidossa ja näky oli melko verinen. Piia (omistaja) oli soittanut eläinlääkärille, mutta tämäpä sitten päätti olla vastaamatta. En tässä ala kertoa enempää, sillä menneiden muistelu ei ole hyväksi.

Itse sitten illasta ratsastin ponin ilman satulaa kentällä ja Nipsu kulki todella mallikkaasti ja energiaakin oli. Energisyyden kunniaksi pystytin pienen pystyn kentälle ja pompittiin sitten ponskin kanssa sitä.
Torstai
Oli valmennus-päivä.Ajatukseni oli mennä todella hyvissä ajoin tallille laittamaan ponia valmiiksi, mutta siihen ajatuksen tasolle se sitten jäi kun rakas koirani päätti sitten karata. Kun koira oli saatu takaisin kotiin niin äkkiä tallille. Olin tallilla noin klo 17 ( valkka 17.45 ) ja minulla kun on tapana tehdä kaikki mega hitaasti joten minulle tuli kiire. Kuitenkin ehdin varustaa ponin ajoissa ja ehdimme naapurin kentällekkin ennen valmentajan tuloa.
Aloitimme tunnin menemällä alla olevaa tehtävää jota yritin taiteilla paintilla :D -siniset pallerot ovat sitten tötteröitä.
(pituushalkaisijalla ensin menimme ihan suoraalinjaa käynnissä ja tuli joka kerta kääntyä eri suuntaan - suunta muuttui. Lisäsimme sitten tehtävään voltit - ensin käynnissä ja sitten koko tehtävä ravissa voltteineen.)


Seuraavaksi harjoitusravia kenttää ympäri, sai tehdä itsenäisesti voltteja ym ja sitten pieni hetki pitkällä ohjalla käyntiä. Sitten otettiin ohjat ja ruettiin työskentelemään laukassa. Jälleen tehtävästä kaunis paint-piirros alla.
(Leveyshalkaisijalle niin, että tuli jyrkkätie tuolle kuvitteelliselle neliölle jonka sisällä piti nostaa vasen laukka jos meni vasemmalle ja oikea jos meni oikealle. Niin, että joka kierroksella suunta vaihtui. Laukasssa mentiin myös molemmissa päädyissä ympyrät ja noiden viivojen kohdalla raviin ja neliön sisällä jälleen se vastakkainen laukka joka oli viimeksi ollut + suunnan vaihto) Meillä tuo tehtävä meni todella mallikkaasti ja tällä kertaa formulatkin jäi yllättävän vähälle.
Viikko on ollut raskas niin henkisesti kuin fyysisesti joten nyt tähän loppuun pari kuvaa piristämään päiviä :)

normi tallipäivä

aamu-look