VUOS ja paljon muuta

En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Kun saan tehtyä vaivalla jotain miitä on odotettu niin sitten ihana äitini tulee ja kaataa kahvit läppärille. Uutta konetta odoteltiinkin melkoisen kauan ja nyt on sitten uusi kone. Joten tälläkertaa saan syyttää tästä tauosta äitiäni.
Tällä tauolla on tapahtunut paljon.
11.12.2011 Tuli täyteen VUOS! Aika on kulunut ihan siivillä ja matka vain jatkuu.

Ollaan tehty perusjuttuja: maastoiltu, käyty tunneilla jne.
Käytiin Piian kanssa maastossa ja "tankattiin hevoset" Siis ratsastimme yhden huoltoaseman ohi metsäpolulle. Tarkoitus oli mennä rauhallista ravia eräällä metsätiellä jossa ei kulje lainkaan autoja. No hevoset hieman innostuivat ja ajateltiin, että mikäs siinä ja annettiin mennä. Oli todella huippureissu ja oli sen jälkeen kyllä väsynyttä hevosta ja ratsastajaa. Matkalla käveltiin erään talon ohi jossa ulkona oli lapsia vanhempineen. Yksi pieni poika huutaa pulkassa istuvalle pikkuveljelleen tai siskolleen, että "kato heppa,katokato!" ja se pikkuinen kääntää päänsä juuri väärään suuntaan, oli hirmu suloista mutta ei siinä tilanteessa voinut kuin tulla hyvälle mielelle.:D

Viime viikon valmennuksessa sain maistaa kentän lunta. Otettiin alkuverkkaa ja ravasin Terhin (valmentajan) ohi katsellen ponin kaunista harjaa (jota on mukava tuijotella) enkä lainkaan huomannut kun Terhi huitaisi käsiään meitä kohti ja viuh sitten oltiinkin jo maassa. Nipsu teki äkkikäännöksen eikä tällä tasapainolla ja harjaan tuijottamisella selässä pysytty.

Eilen (ke 21.12) oli myös valmennus jossa tehtiin paljon väistöjä ja käännöksiä. Ja hissikevennystä joka todellakin otti kunnon päälle. Poni käyttäytyi mahtavasti ja saatiin vinkkejä noihin miun ikuisiin ongelmiin joita on ratsastajan jalkojen kanssa. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu, ja kuten Terhi sanoi, että joskus kehitys tuntuu menevän niinkuin rappuset. Joskus junnaa vain paikallaan, mutta joskus tulee myös nousukausi. Joten sitä nousukautta odotellessa.

Pahoittelen kuvatonta postausta, mutta ajattelin ilmoitella että hengissä ollaan. :)

♥

Picture perfect moments
  Scattered all around the floor
    I can't fight without you anymore

                                                            
                                                            And I wonder if I
                                                           Ever cross your mind
                                                          For me it happens all the time

 

RAKASTAN ♥

                                                                   And I don't know how
                                                                     I can do without
                                                                   I just need you now

                                                                     Kuvat © Piia L.

                                               Piia otti meistä tälläisiä söpöily-kuvia 11kk:n kunniaksi, enjoy!

11 kk !

11.11.-11 Katja & Nipsu 11kk

Keskiviikko iltana miulle nousi kuume, johtuen varmaan stressistä joka johtui keskiviikon tapahtumista. Niistä en nyt valitettavasti tänne julkisesti ala raapustamaan, mutta sen verran kerron, että luulimme Piian kanssa olevan jotain vakavampaa tiedossa ja ongelma oli ponin haluttomuus kävellä. Löimme blondit päämme yhteen ja keksimme ratkaisun ponin haluttomuuteen kävellä: todella arat kaivionpohjat ja halleluujaa pohjallisten keksijälle. Ja ne arat kavionpohjat on EL:n ja kengittäjän toteamat, että ei myö sitä ajatusta ihan tuulesta temmattu. Kyllä olisin varmaankin hulluksi tullut ilman Piiaa, ISO KIITOS! Ehkä hän on se miun enkeli, muttei todellakaan kiero kuin rinkeli! :)

Oli siis routaa maassa ja kaikki muhkurat tuntuivat myös ihmisten jaloissa ikäviltä niin en yhtään ihmettele Nipsun tuntemuksia. Nyt kuitenkin poni on terve ja elämme normaalia elämää kun pohjalliset on laitettu.

ANTEEKSI RAKKAAT LUKIJAT !

Blogi on siis elänyt pientä syyslomaa johtuen ihan laiskuudestani ja kiireestä jota tuo "rakas" opin-ahjoni teettää. Ja nyt kun viimeistä vuotta peruskoulussa viedään olisi aika panostaa jos haluaa jonnekkin jatkossa opiskelemaan.

Olemme ponin kanssa touhuilleet perusjuttuja, käyneet valmennuksissa, olen leikkinyt paparazzia Piialle ja olen itsekkin kivunnut hieman isomman hevosen selkään. Pääsin siis tässä yksi päivä kokeilemaan Piian hevosta Tatsia (nuori poika, jonka ikää en nyt saa päähäni) ja jolta ei korkeutta puutu, säkäkorkeus hipoo kohta 180cm ja se tuntui Nipsun jälkeen, että olisi pilven päällä istunut. Piia piti meille junnuille tuntia: teimme paljon ympyröitä, voltteja että saataisiin kehitettyä Tatsin tasapainoa ja totutella sitä siihen, että joku siellä selässä keikkuu (on siis ravurina toiminut) Piia pisti meille myös pari puomia joista meidän piti mennä yli. Hevonen meni yli ihan kuin vanhatekijä, kunnes Piia sitten kertoi sen menevän puomeja ekaa kertaa. Tulen siis tulevaisuudessa varmaan tuota hevosta joskus ratsastelemaan ja Piia tulee koutsariksi. Olen kuulemma tarpeeksi hullu kokeilemaan kaikkea tuon hevosen kanssa, enkä tätä väitettä kielläkkään :D

Ollaan käyty myös maastoilemassa ponin kanssa yksin sekä myös seurana Piia ratsuineen. Kävimme Nipsun kanssa kahdestaan maastossa melko pimeällä ettei siellä kyllä meinannut kieltämättä yhtään mitään nähdä. Luotin siihen, että poni kyllä osaa kotiin ruuan luo.

En kyllä olisi lähtenyt jos olisin tiennyt eläimestä josta kerrottiin päivä/pari myöhemmin. Lajina toimi KARHU. Päivänä kun kuulin elukasta odotin kyytiä iltatallin jälkeen ja puhdistin Nipsun varusteita. Piia soitti enkä kuullut, menin siis soittamaan hänelle takaisin pihalle sillä tallissa ei ole kenttiä. Piia sanoi, etten saa tulla tallista ulos, koska oli kuullut äänen joka kuulosti ihan siltä että joku eläin tappoi toista eläintä kun oli kävellyt kotiin. Syke alkoi nousta ja oli todella lähellä ettei tullut huonot housuun kun siinä pihalla seisoskelin pimeässä. Ainut ajatus oli: eikun rivakasti takaisin talliin. Seuraavana päivänä punnittiin uskaltaako hevosia ulos päästää. Laskettiin ulos tavallista myöhemmin, kun Piia kävi katsomassa tallin ympäristön koirien kanssa ja todettiin sen olevan turvallista. Päivällä oli koko ajan vahti ihan vain kaiken varalta ja hepat otettiinkin sisään valoisan aikaan.

Niin ja meidänhän kisat ovat näiltänäkymin tältä vuodelta ohi joten innolla odottaen ja treenaten seuraavaa kautta varten. Ollaan mietitty Terhin kanssa jo tavoitteita ensikaudelle, mutta niistä saatan paljastaa jotain vasta hieman myöhemmin ;) ainakin ratsukon (ts.molmepien) lihaskunnon kasvatus+laihutus on nyt number one.

(lue: kuvat ovat valitettavasti vanhoja -alkukesää- en ole saanut nyt vähään aikaan ketään kuvaamaan vaan yleensä mie heilun siellä kameran takana)

Pari timanttia

Tässä nyt ajattelin aloitella kirjoituksen samoilla sanoin kuin usein aikaisemminkin , anteeksi hiljaiselo. ):
Tämä postaus kertoo suosikki blogeistani, eikä tässä ole kaikki joita seuraan. (kunnon postaus jossa kerron meidän menosta tulee lähipäivinä kun saan kuvat koneelle)

Huom! Blogit eivät ole paremmuusjärkestyksessä.

Elisa ja Riia
Elisa on Nipsun entinen omistaja ja ylläripylläri, meistä tuli kaikkista kommelluksista huolimatta ystävät. Elisa on hirmu ihana ihminen ja kirjoittaa niinkuin hänestä itsestään tuntuu (joskus asioita yhtään kaunistelematta:D) Tekstejä on kiva lukea, iloisuuden, murteen ja sellaisen Elisamaisuuden takia. Ja ihailen Elisan vahvuutta jos tulee jotain hullunmyllyä vastaan silti hän vain näyttää kieltä ja jatkaa eteenpäin.

Everchildren
Merituulia kirjoittaa blogia ihan omalla tavallaan ja pistää tekstin ns elämään. Seurailin hänen blogiaan jo aikaisemman poninsa kanssa ja hänen tekemiään mahtavia videoita.


Kaktu ja Futura
Tarvitseeko tämä parivaljakko senkummempia esittelyjä ? Kaktu kirjoittaa elämästään upealla tavalla ja jaksaa aina olla iloinen ja positiivinen, vaikka kaikki ei menisikään niin hyvin kuin pitäisi. Hän jaksaa tsempata myös lukijoitaan teksteillä jotka esim kannustavat olemaan vain rohkeasti oma itsensä. Useat heppaihmiset kuten minäkin ovat nähneet tämän. Ja sitäkautta alkaneet lukea heidän blogiaan.

Love to live 
Kertoo Ellan ja Eikka-ponin elämästä. Ellaan tutustuin silloin ennen Nipsun tuloa kun kävin ratsastustunneilla Kantelesärkässä. Ja tälle kyyläyslinjalle ollaan jääty :)

This is my life and I live it
Iidaan tutustuin Korholan tilan kisoissa. Siellä kaahasimme yhdessä kunniakierroksella, kun Nipsu koitti pysyä Iidan kuuman Kunkku-herran vauhdissa.

Henna ja Mörkö
Tämä kyseinen ihminen pelasti minut kisoissa eli auttoi painamaan radan pieneen blondiin päähäni. Ilman Hennaa kiertäisin varmaankin edelleen sitä kenttää yrittäessäni muistella sitä rataa. (En ihmettele jos hennalla meni hermot :D) Hennalla on upeat hevoset joiden kanssa vietetystä ajasta hän kirjoittaa hyvin ja jaksaa puskea eteenpäin vaikeidenkin paikkojen tullen.

Unelmilla on tapana toteutua
Blogin nimi tempaisi mukaansa, pahoina päivinä eikun blogi esiin ja lukemaan. Tälle unelmien  tielle on jääty.

Esteistunnassa
Veera on mielestäni todella hyvä ratsastaja eikä hevosessakaan ole lainkaan moitittavaa. Veera kirjoittaa myös niinkuin asiat on, mutta silti antaa itsestään todella iloisen ja positiivisen kuvan. Blogia lukiessaan tule hyvälle mielelle vaikka kuinka olisi rankkaa kotona. Tätä on vain yksinkertaisesti hirmu mukava lukea. Tästä parista kuulaan vielä!:)

Hiomaton timantti

Tähän listaan laitan viimeisenä, muttei vähäisimpänä hyvän ystäväni Janinan blogin. Blogi ei pyöri vain hevosten ympärillä, vaan kertoo myös Janinan elämästäkin. Hän on todella taitava kuvaaja ja pttaa aivan upeita kuvia! Ja kirjoitustapa on mahtava.

Just don't give up

"You're moving on
That's what they say
But how can I feel this way
With a broken heart
Alone in the dark
Looking for a way to escape

When it gets hard
You gotta stay strong
When everybody wants you to fail
We are the world today

We lost the spark
And that's the worst part
But you gotta take the good with the bad

No matter what cards you got
You still gotta play your hand
When it gets hard
You gotta stay strong
You'll see what I mean one day
We are the world today

Worst part is over
Signs will show you when you're through
It's always the darkest before you see the light
You keep on falling
Hear me calling out to you
Just don't give up
Don't let nobody break you down


Worst part is over
Signs will show you when you're through
it's always the darkest before you see the light
You keep on falling
Hear me calling out to you
Just don't give up
Don't let nobody break you down

You keep on falling
Hear me calling out to you
Just don't give up
Don't let nobody break you down
Get back on your feet when
They're knocking them down
And keep believing
Just follow the sound
So when you're falling
Hear me calling
I keep holding on to you

Worst part is over
Signs will show you when you're through
it's always the darkest before you see the light
You keep on falling
Hear me calling out to you
Just don't give up
Don't let nobody break you down

You keep on falling
Hear me calling out to you
Just don't give up
Don't let nobody break you down"

K & N 1Okk !

Terhi koutsaa, Katja ja Nipsu reenaa !

                                        "...voittajaks ei synnytä mut siihen kasvaa voi
                                         ja hyvä valmennus saa asennevamman pois..."

 

 

Viikko on hurahtanut TET-jakson merkeissä. Olin siis leikkimässä tallityttöä ja häiriköimässä Terhiä hänen tallillaan (TeRä's Hevonen) Viikko kului kuin siivillä ja viikon teema oli "hypi tallilta tallille" eli heti kun lähdin töistä niin suuntasin jo Nipsua katsomaan+liikuttamaan tai sitten kävin liikuttamassa ponin ennen töihin lähtöä. Sain myös Terhilta pari vinkkiä jatko-opintoja ajatellen. Työt oli todella mukavia hevosten kanssa puuhastelua ja ihan perus tallihommia sekä hevosten liikuttelua ratsastuksen muodossa. Tallilla tuli kans mietittyä, että missä pisteessä sitä nyt olisi ilman Terhiä.. Olisin ehkä tasolla helppoÖ, mutta nyt ollaan ehkäpä tasolla helppoÄ! :D En tiedä millä hermoilla Terhi tätä blondiratsukkoa koutsaa, mutta ISO KIITOS TERHILLE !

Keskiviikkona kävi EL kävi rokottamassa ponin ja samalla raspas hampaat. Nyt on sitten tuloksena hieman pipi poni ): ilmeisesti suussa jonkinlainen haava joten syönti on todella hidasta ja minimaalista (ei normaalia tuolle ponille joka ulkonakin syö toisten hevosten ruuat > possuleveyden syy selvisi!:D) sekä lihässärkyä johtuen rokotteesta. Poni on siis ollut rennolla levolla ja liikkuminen on tapahtunut ulkona ja/tai pienellä taluttelulenkillä. Tänään kun kävin tallilla niin poni oli jo oma itsensä = ruoka maistui ja söi normaaliin tapaansa ja näytti muutenkin pirteältä itseltään. Onneksi tästä selvittiin pienellä sydämen tykytyksellä !

still learning...

Kunhan saadaan Nipsu kunnolla varmasti terveeksi alkaa meidän molempien "ankara" reenaus kesää ja meidän koko loppuelämää varten. Kesällä jos nyt kaikki menee suunnitelmien mukaan (ja jos rohkeus riittää) saatamme tehdä ylläripyllärit ihan kaikille ja näyttää, että vitsi meistä maalaisjunteista on ehkä johonkin. Mutta niinhän se aina menee: yritä, sillä niin vain voit tietää onko sinusta todella siihen. Tämä siis tosiaan on vielä suunnittelu vaiheessa ja ehkä paljastan jotain vasta vuoden vaihteessa tai muuten lähempänä kesää, sillä siihen on aikaa. ;)

FORMULAT

Kaikki kuvat JANINA S.

Hyvästä valmennuksesta syntyy vain voittajia

Täällä eräs huono bloggaaja ilmoittautuu! Kuitenkin itseni puollustukseksi voin kertoa, että tämä meidän koneemme ei todellakaan ole minun ystäväni > ei päästä minua nettiin joten blogin kirjoittelutkin jäävät tuntien taistelun jälkeen tietokoneen voittoon.

Videopostauksen latauksessa kone oli myös voittamaton, enkä jaksanut yli tunnin kestäneen taistelun jälkeen jatkaa videon lataamisyritystä joten yritän uudelleen huomenna kun saan hankittua itselleni pidemmät hermot.

Kisavideon sain kuitenkin (ihmejakumma) ladattua :) Minulla on myös yläkoulun viimeinen vuosi menossa ja yritän panostaa siihen ihan tosissani mieli päästä jonnekkin jatkossa opiskelemaan joten koulu vie myös paljon blogin kirjoitus aikaani.

Viime sunnuntaina olleet kisat olivat toisaalta yhtä katastrofia, mutta toisaalta myös onnistumisen riemua. Menimme Nipsun kanssa siellä siis helppoC:n sekä esteluokan 40/50cm. Menimme kisoihin pääasiassa koulu osuuden takia joten esteluokka oli sellainen ns. "loppuverkka"

Saavuttiin kisapaikalle melko hyvissä ajoin, mutta saimme sitten kuulla, että heC:n aika oli muuttunut ja se alkaisi vasta 45minuuttia myöhemmin kun sen olisi pitänyt alkaa. Katseltiin sitten siinä miten helpompi Pollux-luokka meni, no... siellä ponit lähtivät vähän väliä pukkilaukkaan tiputtaen ratsastajat selästään ja milloin verkassa joku poni aloitti oman show'n ja tuli kesken toisen suorituksen sinne kouluradalle.

Pian alkoi meidän luokkamme verkka joka meni meiltä lähinnä pelleilyksi josta minuun iski älytön turhautuminen omiin kykyihini ratsastajana... Mukana meillä kisoissa oli onneksi minulle tärkeitä ihmisiä kuten Piia, Janina, valmentajamme Terhi, äiti ja isä jotka jaksoivat katsella ja tsempata järkyttävää räpellystäni.

Lähdin luokkaan viidentenä ja jännitykseni vain kasvoi kasvamistaan kun katsoin muiden suorituksia ja pian sanottiinkin meidän nimemme (kuuluttajalla oli pieniä vaikeuksia ponin nimen lausumisessa :D) Käytiin kiertämässä kerran kenttä ja siellä oli ponin mielestä todella pelottava kukka-asetelma sekä "katsomo" oli myös hieman pelottava. Kun näin Jukka Martikaisen istuvan tuomarina voin sanoa, että hyvä etten kussut housuun :D silloin jännitys kasvoi huippuunsa. Alkutervehdys ja eikun matkaan. Rata meni ihan kivasti lukuunottamatta laukkoja jossa poni sai sydärin lapsesta joka liikahti aidanreunalla juuri kun olimme siinä kohdalla. Ja loppulakoissa piti hirveästi patistaa eteenpäin ja muutaman kerran tippui raville, mutta olin muuten ihan tyytyväinen ja ennenkaikkea muistin radan! Palkintojen jakoon meidän kuitenkin kutsuttiin ja sijamme oli lopulta seitsemäs(+pinkkiruusuke) melko rimaahipovin prosentein 53.8%. Olen kuitenkin poniin tyytyväinen, sillä myönnän olevani surkea ratsastaja varsinkin näissä kouluhommissa, mutta tästä on suunta vain ylöspäin.

Estepuolella saimme ensimmäisenä ratsukkona puhtaan radan joka oli mielestäni tähänastisista kisoista muutenkin ehdottomasti paras ratamme. Poni liikkui hienosti eteen oli oikea tykki ja saatiin hyvät tiet sillä rata oli teknisesti melko haastava, oli sarja, todella kapea este, mutkia ja kaikenmaailman kieppejä ja silti ensimmäinen puhtaasti radan suorittanut ratsukko. Se oli todella upea tunne kun radan jälkeen kävelin portille niin Piia huutaa "hyvä Katja ja Nipsu!" se tuntui todella mahtavalta sillä hän on niin taitava hevosten kanssa ja paljon kokeneempi kuin minä ja myös se kun Terhi kehui meitä, mutta tässä alkaa näkyä hyvän valmennuksen tulosta.
Pidimme pitkään ykköspaikkaa, sillä monella tuli pudotuksia ja kieltoja, mutta lopulta kolme ratsukkoa meni meistä ohi ja olimme jälleen sijalla neljä. Siihen suoritukseen ei voinut olla kuin tyytyväinen. Kisojen saldona oli siis kaksi ruusuketta kotiin viemisiksi. Ei ne olleen niitä ykköspalkintoja, mutta minun silmissäni me olemme jo voittajia.

Maanantai
Janina tuli kanssani tallille ja siivottiin talli sekä ratsastettiin Sakke & Nipsu. Mentiin ponin kanssa ilman satulaa ihan perusjuttuja oikein vaatimatta mitään ja katseltiin Janinan ja Saken menoa, sillä parivaljakko oli ensimmäistä kertaa tekemisissä yhdessä. Hienosti näytti menevän.

TiistainaJuoksutin ponia pitkästä aikaa, en edes muista milloin olisin ihan vain juoksutellut sitä. Juoksutettiin noin 30min jonka jälkeen mentiin maastakäsin juttuja kuten seuraamista jne. Poni oli ylläripylläri ihan super! Kuvattiin myös joka hevosesta rakennekuvia jotka onnistui Saken osalta hyvin sillä se oli melkeinpä ainut polle joka malttoi seisoa paikallaan, Nipsulla ja Tatsilla se meni hieman vouhotuksen puolelle, mutta Piian ja minun valokuvaus yritys oli täys kymppi.

Keskiviikko
Mentiin jälleen Janinan kanssa siivoamaan ensin talli jonka jälkeen ratsastamaan Nipsu ja Sakke. Vuorossa oli pääasiassa maastoilua. Kierrettiin ensin tallin superihania metsäpolkuja jonka jälkeen siirryttiin hiekkatielle jossa otettiin ravipätkiä. Hevoset kulkivat mallikkaasti vaikka tuli muutama auto hieman liian nopella vauhdilla vastaan. Kun päästiin tallille takaisin Piia oli menossa ratsastamaan Liekillä sen varsa mukanaan. Mentiin Janinan ja hevosten kanssa heidän sekaansa ja Nipsu oli ihan ihmeissään varsasta ja katseli sen hirmuisia pukkilaukka pyrähdyksiä ihan ihmeissään. Käyttäytyi kuitenkin ihan mallikkaasti. Otettiin ravia ja laukkaa + tietenkin loppuverkat jonka jälkeen talliin.

Torstai
Minuun iski flunssa (varmaan johtuen eilisestä koulussa järjestetystä unisef-kävelystä, jossa piti olla seisomassa ja lätkimässä tarroja viiden tunnin ajan vetisellä purua olevalla hiihtoradalla) Joten ponilla on ansaittu vapaapäivä.

..mä olen suuri, kaikista suurin
mä olen jätti, mä olen kotka woooa
mä olen leijona viidakossa
ja kun ne kysyy et kuka mä oon
mä katon niit silmiin ja kerron niille:
mä oon tähdet taivaalla
mä oon vuori korkeella
joo mä tiedän, mä oon suomen mestari
mä oon pikkusen toivoo,
kun sä et usko voittoon
joo mä tunnen, mä oon suomen mestari''

Teksti Janinan blogista

Tunnustan

Mistä näitä tunnustuksia oikein satelee, no Veeralta, Janetelta ja Hennalta tietenkin :D
Olin ihan pihalla kun tuli kommentti näistä tunnustuksista ja hetki meni hiffatessa asian ydin, mutta nyt tunnustan.

1. Suosikkiväri: vaaleanvihreä

2. Suosikkieläin: hevonen & koira

3. Suosikkinumero: 17

4. Suosikki alkoholiton juoma: sinkkivesi ♥

5. Facebook vai Twitter: facebook

6. Intohimosi: ratsastus, sinkkivesi, valokuvaus, ruoka, esteet, lista on melkeimpä loputon...

7. Saada vai antaa lahja? molemmat

8. Suosikkikuvio: hmm, sydän

.9. Suosikkiviikonpäivä: perjantai ♥

10. Suosikkikukka: varmaankin perus ruusu

                     

Lempiruoka: tortillat ♥

Lempimakeinen: täytelakut

Lempiluettava: vampyyripäiväkirjat

Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: käsityöt ei oo ihan miun juttu

Lempielokuva: Haikein terveisin, Remember me

Ja ette ikinä arvaa! olen saanut väsätyksi videopostauksen ja huomenna lataan sen tänne teidän ihmeteltäväksi :) Huomenna on sitten videon ja yllätyksen vuoro. Kiitos teidän 43 lukijan! ♥

Harjoitus tekee mestarin ;)

If I had to live my life without you near me
The days would all be empty
The nights would seem so long
With you I see forever so clearly
I might have been in love before
But it never felt this strong
Our dreams are young
And we both know they'll take us
Where we want to go...

Tänään oli ponin kanssa pitkästä aikaa estevalmennuksen sijasta kouluilua. Käytiin helponC:n kouluohjelmaa läpi. sillä saattaa olla, että ensiviikon sunnuntaina (25pv) tämä pari lähtee jälleen kisoihin. Tälläkertaa edessä kouluohjelma.
Tunti meni ihan mukavasti tuomareina toimineiden Piian ja Terhin valvovien silmäparien alla. Harjoitusravissa tunnuin pomppivan iloisen perunasäkin lailla, mutta "tuomarit" koittivat vakuutella sen menevän ihan hyvin. Mutta siltä se ei tuntunut, että osaisin. Poni osasi, mutta ratsastajan olisi voinut laittaa vaihtoon. Terhi vannotti, että saa miusta tehtyä vielä kouluratsastajan ja ehkä joku päivä sisäistän nämä koulukiemuroiden salat. Kuitenkin lopputunnista sain itsekkin hyvän fiiliksen päälle, kun menimme koko radan läpi ja melko puhtaasti paria pikku ratsastajan mokaa lukuunottamatta. Ja laukat menivät Terhin mukaan todella mallikkaasti ja sain niissä istuntanikin toimimaan. Nipsuun olen valtavan tyytyväinen, siihen pikku kouluponiin! Saadaan kuitenkin ennen kisoja vielä koulutreeniä ainakin kerran ja kisoihin lähdemme ainakin yrittämään. Saa nähä millaista räpellystä se tulee olemaan mutta pikkuvikoja ja niistä opitaan.

....Hold me now
Touch me now
I don't want to live without you.
Nothing's gonna change my love for you
You ought know by now how much I love you
One thing you can be sure of
I'll never ask for more than your love

Nothing's gonna change my love for you
You ought know by now how much I love you
The world may change my whole life through
But nothing's gonna change my love for you
If the road ahead is not so easy,
Our love will lead the way for us
Like a guiding star

I'll be there for you if you should need me
You don't have to change a thing
I love you just the way you are
So come with me and share the view
I'll help you see forever too
Katja ja Nipsu 9kk

Tartu mun kädestä jos sä pidät vauhdista

Kirjoittelu on jäänyt, mutta emme ole hirveästi ponin kanssa tehneet mitään "arjesta poikkeavaa" , mutta eihän kukaan sanonut, että arki olisi tylsää. Päinvastoin, on ihanaa päästä tallille koulupäivän jälkeen ja päästä touhuilemaan ponin kanssa niitä iloisia arkisia asioita nauttien.

 

 

olipa kerran palkintojen jako..

Sunnuntaina ponilla kävi heppailemassa 4-vuotias tyttö ja poni käyttäytyi todella mallikkaasti. Kävin itse tytön jälkeen askellajit kentällä läpi ja ratsastelin ilman sen kummempia ja lähdin sen jälkeen maastoon. Sielläkin poni meni todella upeasti , ilman mitään ylimääräisiä riekkumisia. Minä kuitenkin olin sydänkohtauksen partaalla kun näin sellaisen kivikasan "alla" liikkuvan jotain, ajattelin ensin näkeväni harhoja. mutta kun kävelimme kasan ohi niin sieltä pilkisti jonkin kyyryselkäisen eläimen silmäpari. En tiedä mikä eläin se oli, mutta kyllä mentiin melko jännittyneissä tunnelmissa kasan ohi. En tiedä huomasiko Nipsu, mutta ei tuo ainakaan kaviotaankaan liikkuttanut niin, että olisi huomannut. Sinne se eläin jäi ja ihan hyvä niin!
Tässä olisi muutamia kuvia vielä niistä Korholan kisoista ja saa nähdä olivatko ne kisat sittenkään meidän viimeiset ;)

(opettelen edelleen lajia ratsastus)

Ja jos 40 lukijan raja täyttyy/rikkoutuu olisi edessä erikoispostaus, joten rohkeasti ehdotuksia kehiin?
Videopostaus on tulossa, mutta antakaa rakkaat lukijani aiheita sen tekemiseen :)

Hei me lennetää !

video on 60cm radalta
Kauhistus, viime päivityksestähän on vierähtänyt viikkoja ja siitä saan syyttää vain etten jaksa taistella tämän koneen ja nettitikun kanssa tunteja. Jos minulta kysyttäisiin niin tämä kone olisi lentänyt jo ikkunasta moneen kertaan :D

Oltiin siis lauantaina 3.9.-11 Korholan tilalla kisailemassa luokissa 50cm & 60cm.
Janina tuli meille jo perjantaina jolloin käytiin hakemassa ponin varusteita kotiin -sillä olen nimittäin todella hyvä unohtelemaan ja hävittämään tavaroita- ja näin varmistimme etten edes vahingossakaan unohtaisi mitään. Lauantaiaamuna auto starttasi poni+ratsastaja kyydissään joskus hieman kahdeksan jälkeen ja nokka kohti Korholaa. Automatka meni hienosti kaikkien osalta ja kun Korholan tila alkoi näkyä, alkoi myös minulla valtava jännitys. Olin ihan yllättynyt miten olin aamulla ollut niin rauhallinen, mutta nyt se siitä... Oltiin jälleen ensimmäinen ulkopuolinenratsukko paikalla ja saatiin rauhassa tutustua paikkaan ja talutella ponia. Pian alkoi muitankin ratsukkoja valua paikalle ja pian huomasinkin kaikkien olevan pv:tä joilla säkä oli vähintään 160cm, kyllä joukkoon mahtui myös kaksi muuta ponia ja tietenkin me Nipsun kanssa. Varusteltiin poni ja pian alkoikin ensimmäinen luokka joka oli 40cm ja jossa oli vain kaksi osallistujaa. Sitten oli vuorossa 50cm verkkaryhmä johon ponin kanssa kuuluimme, verkattiin ja otettiin muutamat verkkahypyt ja hienosti meni. Sitten eikun odottelemaan vuoroani joka oli luokan viimeinen. Vuoroni tuli ja lähdettiin tervehdyksien kautta liikkeelle ja heti ekalla esteellä tippui jalustin jonka seurauksena menin ihan lukkoon minne piti mennä. Käännyin sitten väärään suuntaan ja tietenkin jouduttiin koukkaamaan voltti ja luokasta hylky :( poniin olen todella tyytyväinen, sillä muuten oli puhdas rata.
60cm meni sitten huomattavasti paremmin. Lähdin luokkaan toisena. Tervehdys,lähtömerkki ja sit läks! Poni hyppi paljon paremmalla temmolla esteille aivan kuin olisi ollut kunnon lieskat hännän alla ja pian huomasinkin päässeeni perusradan ilman tiputuksia eli suoraan uusintaan (vouu, ekaa kertaa!:D) jonka jälkeen huomasinkin olevani taputuksien saattelemana maalissa puhtaan suorituksen kanssa. Heti kentältä poistuttuani aloin itkeä, puhdas suoritus minulta ja ponilta, meiltä jota on niin usein epäilty ettei meistä ole mihinkään.
Käveltiin ponin kanssa ja katseltiin välillä kuinka 70cm luokka sujui. Sen jälkeen tuli palkintojen jako "seuraavia ratsukoita pyydetään saapumaan palkintojen jakoon..." olin niin yllättynyt ja onnellinen kun nimemme lausuttiin! Oli kyllä hienoa katsoa ponia kaikkien niiden suurten hevosten rinnalla. Palkintojenjako oli myös yhtä onnellista itkua.
Kunniakierroksessa poni hieman päätti näyttää kaikille kuinka kovaa se kulkee ja hieman meni kaahaamiseks, mutta ei se meitä haitannut.
Juuri ennen lähtöä kotiin meiltä tultiin kyselemään mistä olemme yms ja tuli muutamia kehuja, voiko hevosenomistaja enää onnellisempi olla? :)

Kymppipäkki + estetykki !

KUVAT © Janina

Meillä oli keskiviikkona ponin kanssa estevalmennusta ja lyhyesti sanottuna se meni mahtavasti.. lukuunottamatta pientä ponin kaulan pusuttelua - lensin siis tyylikkäästi kaulalle ja tyylikkäästi pysyttiin myös selässä! Ainakin Terhilla, Janinalla ja Piialla oli hauskaa katsoa meidän kommelluksia. Kentällä oli siis kaksi estettä + maapuomi joka nostettiin myöhemmin pieneksi esteeksi ja vaihdeltiin tehtävia Terhin käskyjen mukaisesti. Hän myös päätti laittaa ratsastajan puntit tutisemaan oikein urakalla nostaessaan puomit tolppien päihin ristikoksi. Ensimmäinen kommenttini oli "Ei myö mahuta tosta, maha ottaa kiinni" ja siinäkös oli muilla naurussa pidättelemistä. Saatiin myös vahvistusta siihen, että Nipsu on laihtunut ja sille on tullut lihaksia! :) Eikä sen lihakset enää lölly niinkuin hyytelö, hyvä me keventäjät!

Viikonloppu tulee vietettyä Janinan ja ponin kanssa kisahommissa Korholan tilalla. toivottakaa tsemppiä!

Ensimmäisten kisojen fiilistelyä !

Lauantaina startattiin auto aikaisin aamulla ja nokka kohti elämämme ensimmäisiä yhteisiä kisoja. Koko aamu ja automatka meni täysin jännityksen vallassa, ja kun perille päästiin se vain kasvoi. Nipsu käyttäytyi todella mallikkaasti vaikka alussa oli jännää katsella uusia hevostuttavuuksia. Oltiin ensimmäiset kisaajat (melkein kaksi tuntia ennen lähtöä) jotka saapuivat paikalle ja saatiin rauhassa pällistellä ympärillemme sekä varustaa poni rauhassa valmiiksi. Kun pääsin pikkukenttällä ponin selkään verkkausta varten alkoi paikalle valua muitakin kilpakumppaneita jotka saapuivat myös ajallaan verkkailemaan kansamme pikkukentälle. Janina jäi taluttelemaan ponia kun oli aika tutustua rataan. Se ei meinannut millään painua mieleen.. muistin vain mistä piti aloittaa ja mihin lopettaa ja kaikki siinä välissä tapahtuva hässäkkä olikin sitten ihan pimennossa.Henna kuitenkin auttoi painamaan radan päähän ja sinne se lopulta jäikin. Eikun takaisin selkään ja käppäilemään isolle kentälle verkka hyppyjä varten.

 Nipsu oli verkassa ihan tulessa ja kaahaili hirmuista vauhtia ja katseli muita hevosia kummissaan. Mentiin sininen okseri ja pilvieste verkassa eikä kyttäilyt yhtään edes pilviestettä vaan reippaasti pomppi esteiden yli. Kuulin jonkun sanovan "vau miten reipas ja hieno vuonis" se sai minut iloiseksi ja tyytyväiseksi, sillä meille on tullut niin paljon kuraa niskaan tuosta,että "vuonikset ei osaa mitään, miks juuri vuonis, ei ne hyppää ja päläpäläpälä..."

 Startattiin ponin kanssa kolmantena ja katselin muiden suorituksia. Jännitys kasvoi kunnes oli meidän vuoromme mennä tervehtimään tuomaria. Tervehdin ja sain lähtöluvan. En tiedä mitä poni säikähti mutta teki ihme loikan oikealle, mutta päästiin jatkamaan ilman ongelmia. Tuli ihan hyviä hyppyjä, mutta vauhtia olisi saanut olla huomattavasti enenmän. Nelosesteelle lähestyminen tuli liian lähelle ja siitä tipahti puomi. Ja viitosen jälkeen tuli ihan totaalinen blackout ja olin ihan paniikissa "missämissä on seuraava" Onneksi kuutonen oli sen verran isolla kirjoitettu,että ymmärsin mennä sinne. Siinä laukka siten totaalisesti hyytyi, mutta yli päästiin eikä loppuradalla tullut enää mitään ongelmia tai pudotuksia.

Emme lähteneet hakemaan sijoitusta vaan kokemusta ja lähdimme kisoista yhtä kokemusta rikkaampana. En käynyt katsomassa edes sijoitustamme , mutta Kirsi kävi ja olimme sijoittuneet kuulemma neljänsiksi. Vau! Olin todella tyytyväinen poniin ja suoritukseemme, sillä ihan oma moka se tiputus nelosesteellä oli. Tästä vain katse kohti tulevaisuutta, treeniä ja tulevia kisoja. (ps. pahoittelen istuntaani, jalkojani ym. tiedän itsekkin ,että ne eivät ole yhtään niinkuin pitäisi, mutta ratsastukseni on koko ajan työn alla. Kiitos!:)

PARAS PONI !

Kuvat  © Janina

I'm living in my dream

                                                             Kauan sitten minussa
                                                              aavistus jo sinusta
                                                           Silloin tuntemattoman
                                                          tunnen nyt ja tunnustan

                                                      Sä olit vaara liian suuri kiertää
                                                      ja liian houkuttava ohittaa
                                     En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa

                                     Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
                                    Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

                                                                   Kauan sitten jotenkin
                                                                   tuntematta aavistin
                                                                   että illan harmaassa
                                                                 tulet vastaan pelotta        
            

       
                                                         Jos joskus pimeässä yksin seison
                                                       ja liekki sammunut jo kylmä on
                                         en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen

                                Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
                               Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

                                                        
                                                     Kuvat © Erkki Makkonen

Are you ready to JUMP

To 11.8.2O11 > 8kk ♥

ja estereeniä. Menin illasta tallille koska piti odottaa äitiä töistä, hän nimittäin lupautui kuvaamaan! (josta ei kyllä pahemmin tullut mitään kohta tiedätte syyn)

Pystytin kentälle esteet, varustin ponin ja lähdin alkuverkkaamaan kentälle valmiiksi ennen äidin saapumista. Tein paljon ympyröitä, voltteja, temmon vauhteluita joka askellajeissa.




klikkaa kuva tarvittaessa isommaksi

Tarkoituksena oli harjoitella tiukkoja mutkia mm. kisoja varten.
Koitan selittää tuntia tuon hienon paint-piirrokseni kanssa (esteet numeroita helpottamaan selitystäni:D) Niin ja siitä kuvaamisesta, no.. Piia ja Harri tulivat katsomaan meidän pompputuntia ja siinä sitten kävi niin, että aina kun äiti oli luullut ottavansa meistä kuvan tai videon hän ei todellisuudessa ollut muistanu painaa sitä nappia mistä aloittaa ja kun Piia & Harri tulivat nii äiti laittoi kameran Nipsun harjapakin päälle ja painoi nappia että lopettaa videoimisen. Asia olikin niin,että siitä se video vasta alkoi... Minulla on sitten kaunis video jossa kuvataan noin puoli tuntia taivasta.
Ensin aloitin hyppäämään suhteutettua (nro:t 1 j& 2 molemmista suunnista) Poni imi todella hyvin esteille ja oli aivan täpinöissään. Hyppäsin myös yksittäisen esteen (nro 3) molemmista suunnista. Ei pahemmin tarvinnut Nipsua patistaa esteelle. Mentiin siinä hieman väliraveja ja pieni hengähdystauko sekä hevoselle, että kuskille. Sitten oli vuorossa koko "rata". Aloitettiin kakkosesta josta mentiin ykköselle josta täytyi tehdä sopiva mutka / reitti esteelle numero kolme. Nipsun fiilikset oli : "nyt mennää eikä meinata!" Otettiin pari kertaa tähän suuntaan sama tehtävä. Vaihdettiin suuntaa ja mentiin samalla tavalla, mutta nyt numero järjestyksessä. (; (tuohon ei tullut noin lyhyttä tietä, mutta piti hieman tiivistää kuvaan, että kaikki mahtuu + kaikki viivat eivät ole keskellä nimittäin muuten eivät olisi kaikki reitit mahtuneet kuvaan) Otetiin vielä lopuksi niin, että hypättiin ykkönen > kakkonen > kolmonen jonka jälkeen taas suhteutettu (esteet 1 & 2) Tuo tehtävä meni todella mallikkaasti joten päätettiin lopettaa siihen jotta jäisi todella hyvä fiilis molemmille.Tunti meni puhtaasti ja kiellottomasti. Niin ja en vielä tainnut mainita, että tuon tunnin meille piti Piia. :)

Perjantai 12.8.2O11Läpimurto maastoilussa! Käytiin Nipsun kanssa maastossa ihan normaalisti kun se meillä onnistuu nykyisin. Lähdettiin niille metsäteille ja -poluille jossa ollaan ponin kanssa tavallisesti käyty, siellä ei nimittäin ole liikennettä ja maisemat ovat kuin suoraan postikortista. Otettiin hyvällä kohdalla pieni pätkä ravia, mutta hirmu kovaa ei menty, sillä sateen jälkeen siellä oli todella liukasta. Metsälenkin jälkeen tultiin takaisin tallipihaan ja poni tuntui niin mukavalta, että päätin ottaa maastoilussa uuden askeleen ja lähteä köpöttelemään hiekkatielle. Oltiin poistumassa tallipihasta kun yht' äkkiä alkaa kuulua painepesurin ääntä ja kyllä säikähti sekä hevonen että ratsastaja. Päästiin kuitenkin lähtemään ja käveltiin kolmen talon ohi jossa räksytti koiria, mutta poni ei ollut moksiskaan. Katseli vain kummissaan liikennemerkkiä sekä sellaista punaista postilaatikko "katosta" :D . Päästiin kävelemään hiekkatien päähän josta sitten alkoi asfaltti ja näkyi silta + voimalaitos. Poni oli ihan VOUU MITÄ NUO ON?! Siinä käännyttiin myös takaisin kotiin ja kotimatkakin meni todella mallikkaasti paitsi se postilaatikko hökötys oli todella pelottava. Olin niiiiiiin ylpeä ponistani, että kyynelmeri tuli taas käymään kun köpöteltiin mäkeä ylös joka vei tallipihaan.

Launantai 13.8.2O11

Meidän tallin Piiasta kuoriutui kunnon este koutsi (; Hän piti meille estetunnin ja huh miten hän oli nähnyt vaivaa rakentaessaan nuo kaikki esteet !
Ennenkuin hain ponin laitumelta Piia selitti radan, mutta se meni aivan tyhjille aivoille. Muistin Nipsun varustuksen jälkeen vain mistä esterata alkoi ja mihin päättyi. Alkuverkkojen aikana käytiin rata varmaan valehtelematta kymmeniä kertoja läpi, kunnes se alkoi pikkuhiljaa jäädä tuonne muistin syövereihin.
Lämmittelyssä poni oli jo ihan innoissaan ja kun alettiin hyppäämään esteitä yksittäisinä ennen rataa nii poni oli (jälleenkerran) ihan täpinöissään. Yksittäisten hyppyjen jälkeen pidettiin hengähdystauko ja kerrattiin rataa jonka jälkeen lähdettiin radalle:  aloitettiin pystystä - puomin alle oli kasattu pieni kasa lautoja sekä kaksi valkeaa sankkoa "pelokkeeksi" ei poni epäröinyt, siitä mentiin peruspystylle joka oli suhteutettuna heinäpaaleista rakennetun esteen kanssa (tässä poni hieman kahteli "heii, en mie voi ruuan yli hypätä. Ruoka on pyhää") mutta yli mentiin, siitä suoraan ja kurvi oikealle jossa oli viuhkaeste (se oli ponista jännä kaikkine erivärineen eikä oikein tiennyt miten jalkansa pistää, mutta yli mentiin tyylillä!), sielä kaarettiin muurin ohi vesimatolle eikä epäröinyt hetkeäkään, vesimatolta lyhyensivun nurkkaa kohta josta kääntö vasemmalle ristikolle jonka päällä katse vasemmalle + johtava ohja ja meno jatkui suhteutetulle (pysty+heinäpaalit), sieltä kaarto ennen viuhkaa muurille ja kaarto oikealle ennen ristikkoa viimeiselle pystylle joka oli pitkällä sivulla. Estetunti meni mahtavasti ja oli kyllä hikinen poni sekä ratsastaja. Loppuverkkaan Piia tuli selkään ja sanoi, että ihmekkös sinulla on aina kuuma - täällähän joutuu tekemään ihan töitä, ei ole helpoin mahdollinen poni.
Ratsastuksen jälkeen varusteiden purku, ponin harjaus, herkut + pusut ja kavereiden luo laitumelle. Oli kyllä väsynyt mutta tyytyväinen poni!
Piia sitten ratsasti vielä hevosellaan sakella (ex-ravuri) jonka kanssa he hiovat laukkaa. Talvella laukat olivat kovan työn takana, mutta silloin tsadam ja oltiin laukassa. Piia ja Sakke ovat kyllä ihan mahtava parivaljakko! Pääsin minäkin käymään lopussa tuon suuren herran selässä ja oli kyllä niin isot askeleet verrattuna Nipsuun. Harjoitusravissa istuminen oli kyllä mission impossible :D Piia sitten joutui lähtemään hakemaan Harrin heinänteosta ja minä sitten ratsastelin hetken Sakella. Jonka jälkeen purin saken, harjasin ja vein laitumelle Nipsun & Tatsin seuraksi.



pahoittelen, ettei videopostaus ole tullut vielä ulos, sillä piti tehdä silloin reeni päivänä kun äiti tuli kuvaamaan mutta taivas materiaalista ei oikein saanut mitään aikaiseksi :D hyvää kyllä kannattaa odottaa.