11.11.-11 Katja & Nipsu 11kk
Keskiviikko iltana miulle nousi kuume, johtuen varmaan stressistä joka johtui keskiviikon tapahtumista. Niistä en nyt valitettavasti tänne julkisesti ala raapustamaan, mutta sen verran kerron, että luulimme Piian kanssa olevan jotain vakavampaa tiedossa ja ongelma oli ponin haluttomuus kävellä. Löimme blondit päämme yhteen ja keksimme ratkaisun ponin haluttomuuteen kävellä: todella arat kaivionpohjat ja halleluujaa pohjallisten keksijälle. Ja ne arat kavionpohjat on EL:n ja kengittäjän toteamat, että ei myö sitä ajatusta ihan tuulesta temmattu. Kyllä olisin varmaankin hulluksi tullut ilman Piiaa, ISO KIITOS! Ehkä hän on se miun enkeli, muttei todellakaan kiero kuin rinkeli! :)
Oli siis routaa maassa ja kaikki muhkurat tuntuivat myös ihmisten jaloissa ikäviltä niin en yhtään ihmettele Nipsun tuntemuksia. Nyt kuitenkin poni on terve ja elämme normaalia elämää kun pohjalliset on laitettu.
ANTEEKSI RAKKAAT LUKIJAT !
Blogi on siis elänyt pientä syyslomaa johtuen ihan laiskuudestani ja kiireestä jota tuo "rakas" opin-ahjoni teettää. Ja nyt kun viimeistä vuotta peruskoulussa viedään olisi aika panostaa jos haluaa jonnekkin jatkossa opiskelemaan.
Olemme ponin kanssa touhuilleet perusjuttuja, käyneet valmennuksissa, olen leikkinyt paparazzia Piialle ja olen itsekkin kivunnut hieman isomman hevosen selkään. Pääsin siis tässä yksi päivä kokeilemaan Piian hevosta Tatsia
(nuori poika, jonka ikää en nyt saa päähäni) ja jolta ei korkeutta puutu, säkäkorkeus hipoo kohta 180cm ja se tuntui Nipsun jälkeen, että olisi pilven päällä istunut. Piia piti meille junnuille tuntia: teimme paljon ympyröitä, voltteja että saataisiin kehitettyä Tatsin tasapainoa ja totutella sitä siihen, että joku siellä selässä keikkuu
(on siis ravurina toiminut) Piia pisti meille myös pari puomia joista meidän piti mennä yli. Hevonen meni yli ihan kuin vanhatekijä, kunnes Piia sitten kertoi sen menevän puomeja ekaa kertaa. Tulen siis tulevaisuudessa varmaan tuota hevosta joskus ratsastelemaan ja Piia tulee koutsariksi. Olen kuulemma tarpeeksi hullu kokeilemaan kaikkea tuon hevosen kanssa, enkä tätä väitettä kielläkkään :D
Ollaan käyty myös maastoilemassa ponin kanssa yksin sekä myös seurana Piia ratsuineen. Kävimme Nipsun kanssa kahdestaan maastossa melko pimeällä ettei siellä kyllä meinannut kieltämättä yhtään mitään nähdä. Luotin siihen, että poni kyllä osaa kotiin ruuan luo.
En kyllä olisi lähtenyt jos olisin tiennyt eläimestä josta kerrottiin päivä/pari myöhemmin. Lajina toimi KARHU. Päivänä kun kuulin elukasta odotin kyytiä iltatallin jälkeen ja puhdistin Nipsun varusteita. Piia soitti enkä kuullut, menin siis soittamaan hänelle takaisin pihalle sillä tallissa ei ole kenttiä. Piia sanoi, etten saa tulla tallista ulos, koska oli kuullut äänen joka kuulosti ihan siltä että joku eläin tappoi toista eläintä kun oli kävellyt kotiin. Syke alkoi nousta ja oli todella lähellä ettei tullut huonot housuun kun siinä pihalla seisoskelin pimeässä. Ainut ajatus oli: eikun rivakasti takaisin talliin. Seuraavana päivänä punnittiin uskaltaako hevosia ulos päästää. Laskettiin ulos tavallista myöhemmin, kun Piia kävi katsomassa tallin ympäristön koirien kanssa ja todettiin sen olevan turvallista. Päivällä oli koko ajan vahti ihan vain kaiken varalta ja hepat otettiinkin sisään valoisan aikaan.
Niin ja meidänhän kisat ovat näiltänäkymin tältä vuodelta ohi joten innolla odottaen ja treenaten seuraavaa kautta varten. Ollaan mietitty Terhin kanssa jo tavoitteita ensikaudelle, mutta niistä saatan paljastaa jotain vasta hieman myöhemmin ;) ainakin ratsukon (ts.molmepien) lihaskunnon kasvatus+laihutus on nyt number one.
(lue: kuvat ovat valitettavasti vanhoja -alkukesää- en ole saanut nyt vähään aikaan ketään kuvaamaan vaan yleensä mie heilun siellä kameran takana)
