Ensimmäisten kisojen fiilistelyä !

Lauantaina startattiin auto aikaisin aamulla ja nokka kohti elämämme ensimmäisiä yhteisiä kisoja. Koko aamu ja automatka meni täysin jännityksen vallassa, ja kun perille päästiin se vain kasvoi. Nipsu käyttäytyi todella mallikkaasti vaikka alussa oli jännää katsella uusia hevostuttavuuksia. Oltiin ensimmäiset kisaajat (melkein kaksi tuntia ennen lähtöä) jotka saapuivat paikalle ja saatiin rauhassa pällistellä ympärillemme sekä varustaa poni rauhassa valmiiksi. Kun pääsin pikkukenttällä ponin selkään verkkausta varten alkoi paikalle valua muitakin kilpakumppaneita jotka saapuivat myös ajallaan verkkailemaan kansamme pikkukentälle. Janina jäi taluttelemaan ponia kun oli aika tutustua rataan. Se ei meinannut millään painua mieleen.. muistin vain mistä piti aloittaa ja mihin lopettaa ja kaikki siinä välissä tapahtuva hässäkkä olikin sitten ihan pimennossa.Henna kuitenkin auttoi painamaan radan päähän ja sinne se lopulta jäikin. Eikun takaisin selkään ja käppäilemään isolle kentälle verkka hyppyjä varten.

 Nipsu oli verkassa ihan tulessa ja kaahaili hirmuista vauhtia ja katseli muita hevosia kummissaan. Mentiin sininen okseri ja pilvieste verkassa eikä kyttäilyt yhtään edes pilviestettä vaan reippaasti pomppi esteiden yli. Kuulin jonkun sanovan "vau miten reipas ja hieno vuonis" se sai minut iloiseksi ja tyytyväiseksi, sillä meille on tullut niin paljon kuraa niskaan tuosta,että "vuonikset ei osaa mitään, miks juuri vuonis, ei ne hyppää ja päläpäläpälä..."

 Startattiin ponin kanssa kolmantena ja katselin muiden suorituksia. Jännitys kasvoi kunnes oli meidän vuoromme mennä tervehtimään tuomaria. Tervehdin ja sain lähtöluvan. En tiedä mitä poni säikähti mutta teki ihme loikan oikealle, mutta päästiin jatkamaan ilman ongelmia. Tuli ihan hyviä hyppyjä, mutta vauhtia olisi saanut olla huomattavasti enenmän. Nelosesteelle lähestyminen tuli liian lähelle ja siitä tipahti puomi. Ja viitosen jälkeen tuli ihan totaalinen blackout ja olin ihan paniikissa "missämissä on seuraava" Onneksi kuutonen oli sen verran isolla kirjoitettu,että ymmärsin mennä sinne. Siinä laukka siten totaalisesti hyytyi, mutta yli päästiin eikä loppuradalla tullut enää mitään ongelmia tai pudotuksia.

Emme lähteneet hakemaan sijoitusta vaan kokemusta ja lähdimme kisoista yhtä kokemusta rikkaampana. En käynyt katsomassa edes sijoitustamme , mutta Kirsi kävi ja olimme sijoittuneet kuulemma neljänsiksi. Vau! Olin todella tyytyväinen poniin ja suoritukseemme, sillä ihan oma moka se tiputus nelosesteellä oli. Tästä vain katse kohti tulevaisuutta, treeniä ja tulevia kisoja. (ps. pahoittelen istuntaani, jalkojani ym. tiedän itsekkin ,että ne eivät ole yhtään niinkuin pitäisi, mutta ratsastukseni on koko ajan työn alla. Kiitos!:)

PARAS PONI !

Kuvat  © Janina

I'm living in my dream

                                                             Kauan sitten minussa
                                                              aavistus jo sinusta
                                                           Silloin tuntemattoman
                                                          tunnen nyt ja tunnustan

                                                      Sä olit vaara liian suuri kiertää
                                                      ja liian houkuttava ohittaa
                                     En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa

                                     Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
                                    Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

                                                                   Kauan sitten jotenkin
                                                                   tuntematta aavistin
                                                                   että illan harmaassa
                                                                 tulet vastaan pelotta        
            

       
                                                         Jos joskus pimeässä yksin seison
                                                       ja liekki sammunut jo kylmä on
                                         en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen

                                Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
                               Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

                                                        
                                                     Kuvat © Erkki Makkonen

Are you ready to JUMP

To 11.8.2O11 > 8kk ♥

ja estereeniä. Menin illasta tallille koska piti odottaa äitiä töistä, hän nimittäin lupautui kuvaamaan! (josta ei kyllä pahemmin tullut mitään kohta tiedätte syyn)

Pystytin kentälle esteet, varustin ponin ja lähdin alkuverkkaamaan kentälle valmiiksi ennen äidin saapumista. Tein paljon ympyröitä, voltteja, temmon vauhteluita joka askellajeissa.




klikkaa kuva tarvittaessa isommaksi

Tarkoituksena oli harjoitella tiukkoja mutkia mm. kisoja varten.
Koitan selittää tuntia tuon hienon paint-piirrokseni kanssa (esteet numeroita helpottamaan selitystäni:D) Niin ja siitä kuvaamisesta, no.. Piia ja Harri tulivat katsomaan meidän pompputuntia ja siinä sitten kävi niin, että aina kun äiti oli luullut ottavansa meistä kuvan tai videon hän ei todellisuudessa ollut muistanu painaa sitä nappia mistä aloittaa ja kun Piia & Harri tulivat nii äiti laittoi kameran Nipsun harjapakin päälle ja painoi nappia että lopettaa videoimisen. Asia olikin niin,että siitä se video vasta alkoi... Minulla on sitten kaunis video jossa kuvataan noin puoli tuntia taivasta.
Ensin aloitin hyppäämään suhteutettua (nro:t 1 j& 2 molemmista suunnista) Poni imi todella hyvin esteille ja oli aivan täpinöissään. Hyppäsin myös yksittäisen esteen (nro 3) molemmista suunnista. Ei pahemmin tarvinnut Nipsua patistaa esteelle. Mentiin siinä hieman väliraveja ja pieni hengähdystauko sekä hevoselle, että kuskille. Sitten oli vuorossa koko "rata". Aloitettiin kakkosesta josta mentiin ykköselle josta täytyi tehdä sopiva mutka / reitti esteelle numero kolme. Nipsun fiilikset oli : "nyt mennää eikä meinata!" Otettiin pari kertaa tähän suuntaan sama tehtävä. Vaihdettiin suuntaa ja mentiin samalla tavalla, mutta nyt numero järjestyksessä. (; (tuohon ei tullut noin lyhyttä tietä, mutta piti hieman tiivistää kuvaan, että kaikki mahtuu + kaikki viivat eivät ole keskellä nimittäin muuten eivät olisi kaikki reitit mahtuneet kuvaan) Otetiin vielä lopuksi niin, että hypättiin ykkönen > kakkonen > kolmonen jonka jälkeen taas suhteutettu (esteet 1 & 2) Tuo tehtävä meni todella mallikkaasti joten päätettiin lopettaa siihen jotta jäisi todella hyvä fiilis molemmille.Tunti meni puhtaasti ja kiellottomasti. Niin ja en vielä tainnut mainita, että tuon tunnin meille piti Piia. :)

Perjantai 12.8.2O11Läpimurto maastoilussa! Käytiin Nipsun kanssa maastossa ihan normaalisti kun se meillä onnistuu nykyisin. Lähdettiin niille metsäteille ja -poluille jossa ollaan ponin kanssa tavallisesti käyty, siellä ei nimittäin ole liikennettä ja maisemat ovat kuin suoraan postikortista. Otettiin hyvällä kohdalla pieni pätkä ravia, mutta hirmu kovaa ei menty, sillä sateen jälkeen siellä oli todella liukasta. Metsälenkin jälkeen tultiin takaisin tallipihaan ja poni tuntui niin mukavalta, että päätin ottaa maastoilussa uuden askeleen ja lähteä köpöttelemään hiekkatielle. Oltiin poistumassa tallipihasta kun yht' äkkiä alkaa kuulua painepesurin ääntä ja kyllä säikähti sekä hevonen että ratsastaja. Päästiin kuitenkin lähtemään ja käveltiin kolmen talon ohi jossa räksytti koiria, mutta poni ei ollut moksiskaan. Katseli vain kummissaan liikennemerkkiä sekä sellaista punaista postilaatikko "katosta" :D . Päästiin kävelemään hiekkatien päähän josta sitten alkoi asfaltti ja näkyi silta + voimalaitos. Poni oli ihan VOUU MITÄ NUO ON?! Siinä käännyttiin myös takaisin kotiin ja kotimatkakin meni todella mallikkaasti paitsi se postilaatikko hökötys oli todella pelottava. Olin niiiiiiin ylpeä ponistani, että kyynelmeri tuli taas käymään kun köpöteltiin mäkeä ylös joka vei tallipihaan.

Launantai 13.8.2O11

Meidän tallin Piiasta kuoriutui kunnon este koutsi (; Hän piti meille estetunnin ja huh miten hän oli nähnyt vaivaa rakentaessaan nuo kaikki esteet !
Ennenkuin hain ponin laitumelta Piia selitti radan, mutta se meni aivan tyhjille aivoille. Muistin Nipsun varustuksen jälkeen vain mistä esterata alkoi ja mihin päättyi. Alkuverkkojen aikana käytiin rata varmaan valehtelematta kymmeniä kertoja läpi, kunnes se alkoi pikkuhiljaa jäädä tuonne muistin syövereihin.
Lämmittelyssä poni oli jo ihan innoissaan ja kun alettiin hyppäämään esteitä yksittäisinä ennen rataa nii poni oli (jälleenkerran) ihan täpinöissään. Yksittäisten hyppyjen jälkeen pidettiin hengähdystauko ja kerrattiin rataa jonka jälkeen lähdettiin radalle:  aloitettiin pystystä - puomin alle oli kasattu pieni kasa lautoja sekä kaksi valkeaa sankkoa "pelokkeeksi" ei poni epäröinyt, siitä mentiin peruspystylle joka oli suhteutettuna heinäpaaleista rakennetun esteen kanssa (tässä poni hieman kahteli "heii, en mie voi ruuan yli hypätä. Ruoka on pyhää") mutta yli mentiin, siitä suoraan ja kurvi oikealle jossa oli viuhkaeste (se oli ponista jännä kaikkine erivärineen eikä oikein tiennyt miten jalkansa pistää, mutta yli mentiin tyylillä!), sielä kaarettiin muurin ohi vesimatolle eikä epäröinyt hetkeäkään, vesimatolta lyhyensivun nurkkaa kohta josta kääntö vasemmalle ristikolle jonka päällä katse vasemmalle + johtava ohja ja meno jatkui suhteutetulle (pysty+heinäpaalit), sieltä kaarto ennen viuhkaa muurille ja kaarto oikealle ennen ristikkoa viimeiselle pystylle joka oli pitkällä sivulla. Estetunti meni mahtavasti ja oli kyllä hikinen poni sekä ratsastaja. Loppuverkkaan Piia tuli selkään ja sanoi, että ihmekkös sinulla on aina kuuma - täällähän joutuu tekemään ihan töitä, ei ole helpoin mahdollinen poni.
Ratsastuksen jälkeen varusteiden purku, ponin harjaus, herkut + pusut ja kavereiden luo laitumelle. Oli kyllä väsynyt mutta tyytyväinen poni!
Piia sitten ratsasti vielä hevosellaan sakella (ex-ravuri) jonka kanssa he hiovat laukkaa. Talvella laukat olivat kovan työn takana, mutta silloin tsadam ja oltiin laukassa. Piia ja Sakke ovat kyllä ihan mahtava parivaljakko! Pääsin minäkin käymään lopussa tuon suuren herran selässä ja oli kyllä niin isot askeleet verrattuna Nipsuun. Harjoitusravissa istuminen oli kyllä mission impossible :D Piia sitten joutui lähtemään hakemaan Harrin heinänteosta ja minä sitten ratsastelin hetken Sakella. Jonka jälkeen purin saken, harjasin ja vein laitumelle Nipsun & Tatsin seuraksi.



pahoittelen, ettei videopostaus ole tullut vielä ulos, sillä piti tehdä silloin reeni päivänä kun äiti tuli kuvaamaan mutta taivas materiaalista ei oikein saanut mitään aikaiseksi :D hyvää kyllä kannattaa odottaa.

Vesisadetta & jännitystä ilmassa

Melkein viikon päivät etten ole kirjoitellut, nyt kyllä otan itseäni niskasta kiinni ja alan päivittelemään ihan kunnolla.

Heti kun kuu vaihtui elokuuhun niin sai sanoa hyvästit lämmölle ja nyt on pelkästään sadetta ja sadetta ja vähän vielä lisää sadetta.. Kenttä on ihan kuravelliä ja joka paikkaa koristaa "eikivat" vesilammikot, tahdon kesän takaisin. No kuitenkin...

...Menin sitten maanantaina ilmoittamaan meidät ponin kanssa elämämme ensimmäisiin yhteisiin kisoihin jotka ovat edessä 27.8.-11. Kyseessä on siis estekisat joissa menemme nyt ainakin 50cm luokan. Siellä on myös koulutuuppauksen mahdollisuus mutta ne on alustavasti oman tallin hevosille ja valmennus ryhmälle. Täytyy kysellä,että onko mahdollista tulla näin tallin ulkopuolisena ratsukkona myös siihen kouluosuuteen ja jos on, niin ehkä menemme myös heC:n.Katsoo nyt (:  Elisa koittaa saada minut menemään myös 70-75cm luokan, mutta olen itse hirmu kova jännittämään, joten saattaa olla,että menemme vain 50cm luokan (ja mahdollisen heC:n) ja jätämme sen luokan vielä tälläkertaa välistä ja katsoo miten nämä kisat sujuvat + hankkii kokemusta. Minulla ei ole sen suurempia tavoitteita kuin selvitä kisasta hengissä :D ja pysyä selässä, olla hermoilematta itseäni hengiltä, muistaa rata, ei saa katsoa esteellä maahan kumpi laukka hevosella on, keskeltä estettä, ei saa kaahata liian kovaa, ei saa kaatua, muistaa hengittää esteiden välillä sillä miulla on tapana olla hengittämättä sekä olla kisojen jälkeen yhtä kokemusta rikkaampi. Hälläväliä mikä sijoitus on, mutta yritys on kyllä kova (; Kaikki nuo ohjeet joita mainitsin sain lähinnä rakkaalta valmentajaltamme joka lomailee eikä pääse rääkkäämään meitä ennen kisoja, joten soitin hänelle hädissäni kun päätin lähteä kisoihin. "Otatte vain nyt puhtaan suorituksen alle ja olen todella ylpeä teistä. Niin ja Katja, hyvin se menee kunhan muistat hengittää." Onse kumma, miten Terhi pystyy rauhoittamaan mieltä ja jaksaa kannustaa meitä eteenpäin vaikka välillä olemme Nípsun kanssa todellinen blondi ratsukko. Meillä on kyllä niin hyvä valmentaja, etten hevillä tule vaihtamaan ja he saivat nipsun kanssa kitkettyä sen minua vaivanneen rima kammonkin pois.

Nyt sitten täytyy meidän ponin kanssa reenata itsenäisesti kisoihin valkun lomailun takia. Koitan saada aina jonkun nostelemaan esteitä sekä kuvaamaan suorituksia niin nään omia virheitäni paremmin ja niitä yrittää sitä mukaan korjata. Olen saanut äidin kuvaamaan peräti toisen kerran koko aikana kun nipsu on ollut meillä, no menestys oli mitä oli. videokamerasta loppui akku ja järkkärillä otetut kuvat olivat sellaisia "se oli tuossa ja se meni jo - se oli viuhahdus" eli tarkennus oli jossakin siellä kentän puissa, mutta sain peräti yhden kuvan josta sai jotain selvääkin ja mitä isään tulee, hän ei ole kuvannut meitä kuin tasan kerran ja kiroaa koko kuvaus hommaa joten en usko, että hän tulee meitä pahemmin kuvailemaan...



olisi kiva opetella ratsastamaan



Poni on ollut jälleen kerran ihan älyttömän huippu (niinkuin aina se on) ja on taas sellainen fiilis,että on todella kivaa olla hevosen omistaja - vaikka sitä rahaa meneekin. :D

ps. videopostaukseen kuvaan tänään materiaalia kun ei sada vettä, jes ! Eli videopostaus saattaa ilmestyä jo tänään, mutta voihan se olla myös niin etten sitä jaksa vielä tänää väsätä. Yritän ainakin saada sen tänään tänne laitettua.