8 ~ Do you ever feel like a plastic bag ?

mylove♥

Valmennus päivä. Olin aamulla jännityksestä ihan kohmeessa, mutta heti tallille päästyäni tunne katosi. Hevoset olivat sisällä, 'aamuhan' silloin vielä oli (noin klo 8.40, valmennus 9.30) Menin harjailemaan Nipsua joka oli ihan puruissa, harjaukselle todella oli tarvetta. Poni oli hirmu pirteä ja ajattelin valmennuksen sujuvan hyvin ja oikeastaan myös toivoin sen menevän hyvin. Varustin ponin hitaasti ja kulutin aikaa puhumalla sille kaikkea taivaan ja maan väliltä. Se painoi turpansa kasvoilleni ja hengitti lämmintä ilmaa, voi miten poni pystyy olemaan suloinen !♥
Hyppäsin ulkona selkään ja lähdettiin tallinomistajan (tuli myös valkkaan) kanssa kävelemään naapurin kentälle, jossa valmennus pidettäisiin. Siellä valmentaja ja naapurin ratsukko jo meitä odottelikin. Alkukäynneissä juteltiin niitä näitä ja mitä olimme viime kerralta oppineet / mihin olimme myöhemmässä ratsastuksessa kiinnittäneet huomiota. Otettiin siinä sitten väistöjä joihin poni ei oikein jaksanut keskittyä + ravia ja poni päätti taas lähteä laukkailemaan ihan omiaan, noihin sen "sekoiluihin" jo alkaa tottua. Mutta tänään sen säpsyilyyn kyllä vaikutti myös kova tuuli. Eipä sen sekoilut tässä valkassa loppuneet siihen vaan poni halusi koko ajan olla muiden heppojen pepussa kiinni ja alkoi pyöriä jos ei saanut seurata kavereitaan.




aina ei onnistu



hienoinpossu♥

 Testasi minuakin , mutta minä olin/olen se suuri ja mahtava ja minä määrään. :D
Laukkanostot meni ponin kanssa hirmu hyvin ja se alkoikin hieman kuumua nostoissa ja vauhti kiihtyi ainakin 100km/h, tai no ei sentään mutta poni nautti selvästi laukkaamisesta ja kuvitteli varmaan olevansa se elokuvien valkea ratsu. Lopputunnista poni meni todella nätisti ja väistötkin alkoivat sujua kuin vettä vaan. Nipsu kai ajatteli: "elokuvien valkeat ratsutkin tekevät väistöjä niin pitäähän minunkin näyttää että tämäkin poni osaa"
Tunnin loputtua sovittiin seuraava valkka päivä joka olisi sitten ensi lauantaina klo 10. Toivottavasti se menisi hieman paremmin ja ilman elokuvien valkeiden ratsujen kuvittelua. Olen kuitenkin ponista hirmu ylpeä eikä sille kertakaikkiaan vaan voi olla vihainen. Omia vikojakin minulla todellakin on, jotka tietenkin vaikuttavat myös Nipsun menoon, mutta koitan kuitenkin parhaani mukaan kehittyä ratsastajana ja me Nipsun kanssa kehittyä tiiminä. Ja kun saamme nyt joka viikko valmennusta; meidän tiimistämme tulee yhä vain vahvempi, suorastaan voittamaton.
Lähettiin ratsastaen takaisin kotitalliin jossa purin Nipsun, tein pika harjauksen, nakkasin fleece-loimen selkään,annoin paljon herkkuja ja jätin hikisen ponin hetkeksi kuivumaan sisälle tallinomistajan hikisen hevosen kanssa. Lupasi laskea sitten ulos kunhan ovat vähän kuivuneet.
Kotona luin hieman lahjaksi saamaani ratsastus-kirjaa ja poimin todella hyvän lausahduksen;

"Sellaista hevosta ei olekaan, jolla
ei voisi ratsastaa.
Eikä sellaista cowboyta, jota
joku hevonen ei saisi heitettyä
selästään."
-cowboy-sanonta





this is everything what I need. this is pony of my life