Hei!
Nyt tähän alkuun kirjoittelen kuinka meidän tarinamme alkoi:
Olin jo kauan katsonut myytäviä hevosia, olihan siellä vaihtoehtoja , mutta mikään ei oikein tuntunut juuri siltä 'oikealta'. Kunnes näin ilmoituksen 9-vuotiaasta vuonohevosruunasta. Halusin heti soittaa ja kysyä koeratsastukseen aikaa, mutta vanhemmat eivät oikein innostuneet asiasta. Lopulta he suostuivat ja sovimme päivän milloin menemme katsomaan ruunaa. En olisi millään malttanut odottaa.
Kun vihdoin se suuri päivä koitti vatsani oli täynnä laukkaavia hevosia ja jännitys hipoi jo pilviä sekä automatka tuntui ikuisuudelta.
Saavuttuamme perille näin Elisan jonka kanssa olin jutellut paljon ponista ennen koeratsastus päivää. Tunsin heti oloni kotoisaksi ja jännitys kaikkosi samantien. Elisa nakkasi minulle riimun, -narun ja porkkanan käteen ja lähdettiin tarpomaan laidunta kohti. Ruuna oli vielä kauniimpi kuin kuvissa! Annoin sille porkkanan ja sujautin riimun sen päähän, olipa se kiltti.
Käppäiltiin talliin ja vanhemmat seurasivat perästä puhuen jotain. Ilmoituksessa oli kehuttu ruunaa kiltiksi varustaessa ja se oli totisesti totta, poni oli todella kiltti. Antoi tehdä kaikki toimenpiteet rauhassa: kavioiden putsaukset, harjauksen päästä häntään saakka, satulan ja suitsien laiton muittamutkitta.
Varustettua ponin lähdimme kävelemään kentälle jonne Elisa meitä opasti. Puhuimme matkalla niitä näitä, aivan kun olisimme tunteneet jo vuosia vaikka tapaaminen oli meille ensimmäinen. Ajatus tuntui pahalta, että jos otan tämän ponin vien sen häneltä. Siirsin tuon ajatuksen kuitenkin ratsastuksen ajaksi syrjään. Saavuimme kentälle ja Elisa ratsasti ponilla ensin niin näkisin kuinka se liikkuu. Käynti, ravi , laukka kaikki oli niin kaunista, jos lumen tilalle olisi saanut kesäisen pellon kohtaus olisi ollut kuin elokuvasta. Pian Elisan jälkeen oli sitten minun vuoroni, jännitys kohosi jälleen korkeuksiin. Heti muutaman askeleen otettuani tuli tunne "tämä se on" ja tunne voimistui vain joka askeleelta. Otimme pari hyppyäkin , kunnes lähdimme ratsastuksen jälkeen hikisen ponin kera takaisin talliin päin. Olin kuin suoraan sanottuna pilvessä!
Vanhemmat lähtivät Elisan luokse jo kahville hänen vanhempiensa kanssa ja me jäimme 'purkamaan' ponin. Elisa kertoi minulle kaikista niistä varusteista mitä olisi mahdollista ostaa ponin mukaan ja minä aloin jo haaveilla ponista lisää. Isä kuitenkin palautti minut maanpinnalle kun tuli hakemaan meitä tallista.
Lähdimme Elisan luo kahville ja hänen vanhempansa ottivat minut iloisesti vastaan ja tarjosivat kaakaota ja pannukakkua. Elisa näytti ponin papereita sekä kuvia ja videoita. Aloin taas rakentaa omia pilvilinnoja.
Lähdimme pian kotiin ja siitä alkoi hirmuinen keskustelu ponista.
Noin viikkoa myöhemmin teimme päätöksen ja oli aika soittaa siitä Elisalle. Päätös oli minun mielestäni juuri se paras, ostaisimme ponin! Sovimme, että poni tuodaan kahden viikon kuluttua meille jolloin tekisimme myös paperit. Vielä kaksi viikkoa, miten malttaisin pysyä housuissani?!
kaksi viikkoa meni suht' nopeasti koulun parissa, mutta välillä ajatuksen liitelivät poniin ja sen saapumiseen. Pian olikin jo päivä jolloin poni saapui.
Kun traileri ajoi pihaan ja otimme ponin ulos. Se katseli hieman uutta paikkaa, mutta laskimme sen pian laitumelle jonka viereisessä tarhassa oli tallin muut hevoset. Ne katselivat uutta asukkia ihmetellen, mutta poni alkoi vain syödä.
Lähdimme Elisan ja hänen porikoidensa kanssa meille kirjoittamaan paperit. Pian olikin nimet alla ja pureskelin hetken lausetta suussani "MINUN OMA PONI" se oli nyt totta, minulla oli ihan ikioma poni!
Pian tuli tekstiviesti tallin omistajalta "Teidän poni oli päättänyt ihan itse mennä toisten aitaukseen :)" Tästä se hevosen omistajuus sitten lähti.
Ny vestergårds Nicki
"Nipsu"
vuonohevonen (ruuna)
synt. 22.O7.2OO1
oma. 11.12.2O1O ->♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti