Ratsastaja

Täällä ruudun toisella puolella heiluu tyhmän puoleinen blondi nimeltä Katja.

Ensimmäistä kertaa istuin hevosen selkään kun olin kaksi vuotias ja siitä se harrastus sitten lähti. Kävin hoitamassa äidin kaverin ravihevosia, mutta kun eräällä hevosella meni jalka niin ettei sillä voinut enää ravata kilpaa aloimme kouluttaa siitä ratsua. Sitä hevosta kutsuin ensimmäiseksi hoitohevoseksi. Tämä hiomaton timantti laukkaa kuitenkin nyt virheämmillä laitumilla.

Samaan aikaan kun kävin ravitallilla (jossa ensimmäinen hoitohevoseni oli) lähdin ratsastamaan ratsastuskouluun tunneille. Olihan se tälläiselle pienelle 5-vuotiaalle maalaisjuntille iso paikka mennä hienoon ratsastuskouluun. Kun tunnit tulivat ratsastuskoululla säännöllisiksi alkoi ravitalleilu jäädä pitkän välimatkan vuoksi. Aina silloin tällöin piipahdin kyseisellä tallilla äitini kanssa.

Kun olin noin kymmen vuotias menin läheiselle tallille hoitamaan erästä lämminveri tammaa nimeltään Power Geena "Geena" jota hoidin vuoden.

Kun Geenan hoitaminen päättyi melko yllättäen niin olin ihan pihalla, että mitä tehdä seuraavaksi. Tuon vuoden ajaksi olin lopettanut rats.koululla tunneilla käymisen joten aloitin sen jälleen uudestaan.



Tosimanni 13.5.1994-17.3.2011

12-vuotiaana keräsin kaiken rohkeuden mitä tuon ikäisellä voi olla ja lähdin kysymään hoitohevosta yksityiseltä tallilta jossa oli kaksi hevosta. Rohkeus palkittiin ja sain sieltä hoitohevoseksi suomenhevosruuna Tosimannin. Manni opetti minulle paljon, sillä sain hoitaa sitä kuin omaani. Omistaja luotti minuun > aina jos omistaja oli reissussa saatoin hoitaa heppaa kaksi tai useamman viikon aivan yksin. (En tietenkään aivan heti hoitamisen aloitettuani.) Yhteistä taivalta Mannin kanssa kesti valitettavasti hieman yli vuoden koska Manni muutti omistajansa kanssa yli 90km päähän. Näin ponia vain kesäisin, koska en koulun takia ehtinyt käymään useammin. 17.3.2011 tuli kuitenkin viesti joka muutti elämäni: "Olit Mannin oma ja ainoa hoitaja. Rakas Manni laukkasi tänä aamuna vihreämmille laitumille. Ikävä on kova"
Nyt jäljellä on vain kuvat ja ennen kaikkea muistot joita minulta ei voi kukaan viedä.

I miss you ♥

11.12.2O1O saapui elämääni pieni vuonohevosruuna nimeltään Nipsu. Olin katsonut jo kauan myytäviä hevosia, muttei mikään tuntunut 'siltä oikealta' kunnes silmiini osui ilmoitus 9-vuotiaasta vuonohevosruunasta. Pian sitä oltiinkin menossa jo koeratsastukseen jossa tykästyin poniin ensisilmäyksellä ja parin viikon päästä päätimme ostaa ponin. Voisi luulla, että Nipsun entinen omistaja olisi kurkkussani kiinni sillä "vein" hänen poninsa, mutta toisin kävi.. olemme ystäviä. Elisan ja hänen uuden hevosensa menoa voit seurata täältä: Elisa & Riia.
Nipsu on ensimmäinen oma hevoseni ja vaikka tarinamme on vasta alussa - tämä tarina tulee kestämään ikuisesti. ♥