13 ~ mietteitä pakkasella koristettuna

On taas ollut tätä kirjoitus taukoa, pahoittelen.



♥



Tämä viikko on ollut pakkasen täyteinen (tänä aamuna -36) ja rankempi ratsastus sekä treeni ollaan voitu unohtaa suosiolla ajatuksista ihan kokonaan. Mutta onneksi ennen tuota suurta mullistusta nimeltään; satula, on keksitty luonnollisesti ratsastus ilman satulaa. Tuo ''kivikautinen ratsastusmuoto'' on nyt meillä Nipsun kanssa in ja kyllä tuo kuuden tunnin koulussa istuminen alkaa laittaa penkki-kiintiön täyteen joten onhan tuo mukavaa mennä ilman penkkiäkin välillä.

Ponilla on muutenkin niin mukavat ja pehmeät liikkeet niin mikäs siinä istuskellessa :D

Ja jotenkin mystisen kauniisti pakkanen on lähentänyt minua ja ponia hirmuisesti. Johtuuko se kenties siitä, että pakkasella tulee enempi tehtyä maastakäsin juttuja vai onko kyse jostakin ihan muusta...?

Tai ehkä siitä, että ponin rinnalla ja selässä maailma näyttää kymmenin kerroin kauniimmalta.

 Pakkasten aikana on myös ollut tavallista enempi harjailua ja muuten vaan oleskelua ponskin kanssa. Ja kyllä jokainen Nipsun kanssa vietetty sekuntti on täyttä kultaa !

Äiti käski minun miettiä mikä minulla tulee ensimmäisenä mieleen sanasta:

RAKKAUS

perhosia vatsassa, käsien hikoilua, sydämen pamppailua... kun tuo maailman kaunein olento kävelee vastaan.
se tuntee minut paremmin kuin minä itse eikä se haittaa minua, se on minun parempi puoliskoni.
Huudan sen nimeä ja se vastaa minulle hennosti hirnuen. Nipsu on nimi jota kutsun lyhyesti rakkaudeksi.