Ensimmäisten kisojen fiilistelyä !

Lauantaina startattiin auto aikaisin aamulla ja nokka kohti elämämme ensimmäisiä yhteisiä kisoja. Koko aamu ja automatka meni täysin jännityksen vallassa, ja kun perille päästiin se vain kasvoi. Nipsu käyttäytyi todella mallikkaasti vaikka alussa oli jännää katsella uusia hevostuttavuuksia. Oltiin ensimmäiset kisaajat (melkein kaksi tuntia ennen lähtöä) jotka saapuivat paikalle ja saatiin rauhassa pällistellä ympärillemme sekä varustaa poni rauhassa valmiiksi. Kun pääsin pikkukenttällä ponin selkään verkkausta varten alkoi paikalle valua muitakin kilpakumppaneita jotka saapuivat myös ajallaan verkkailemaan kansamme pikkukentälle. Janina jäi taluttelemaan ponia kun oli aika tutustua rataan. Se ei meinannut millään painua mieleen.. muistin vain mistä piti aloittaa ja mihin lopettaa ja kaikki siinä välissä tapahtuva hässäkkä olikin sitten ihan pimennossa.Henna kuitenkin auttoi painamaan radan päähän ja sinne se lopulta jäikin. Eikun takaisin selkään ja käppäilemään isolle kentälle verkka hyppyjä varten.

 Nipsu oli verkassa ihan tulessa ja kaahaili hirmuista vauhtia ja katseli muita hevosia kummissaan. Mentiin sininen okseri ja pilvieste verkassa eikä kyttäilyt yhtään edes pilviestettä vaan reippaasti pomppi esteiden yli. Kuulin jonkun sanovan "vau miten reipas ja hieno vuonis" se sai minut iloiseksi ja tyytyväiseksi, sillä meille on tullut niin paljon kuraa niskaan tuosta,että "vuonikset ei osaa mitään, miks juuri vuonis, ei ne hyppää ja päläpäläpälä..."

 Startattiin ponin kanssa kolmantena ja katselin muiden suorituksia. Jännitys kasvoi kunnes oli meidän vuoromme mennä tervehtimään tuomaria. Tervehdin ja sain lähtöluvan. En tiedä mitä poni säikähti mutta teki ihme loikan oikealle, mutta päästiin jatkamaan ilman ongelmia. Tuli ihan hyviä hyppyjä, mutta vauhtia olisi saanut olla huomattavasti enenmän. Nelosesteelle lähestyminen tuli liian lähelle ja siitä tipahti puomi. Ja viitosen jälkeen tuli ihan totaalinen blackout ja olin ihan paniikissa "missämissä on seuraava" Onneksi kuutonen oli sen verran isolla kirjoitettu,että ymmärsin mennä sinne. Siinä laukka siten totaalisesti hyytyi, mutta yli päästiin eikä loppuradalla tullut enää mitään ongelmia tai pudotuksia.

Emme lähteneet hakemaan sijoitusta vaan kokemusta ja lähdimme kisoista yhtä kokemusta rikkaampana. En käynyt katsomassa edes sijoitustamme , mutta Kirsi kävi ja olimme sijoittuneet kuulemma neljänsiksi. Vau! Olin todella tyytyväinen poniin ja suoritukseemme, sillä ihan oma moka se tiputus nelosesteellä oli. Tästä vain katse kohti tulevaisuutta, treeniä ja tulevia kisoja. (ps. pahoittelen istuntaani, jalkojani ym. tiedän itsekkin ,että ne eivät ole yhtään niinkuin pitäisi, mutta ratsastukseni on koko ajan työn alla. Kiitos!:)

PARAS PONI !

Kuvat  © Janina