whitout pictures

tuhmatuhmatuhma, anteeksi kamalasti kun en ole päivitellyt piitkiin aikoihin.

estevalmennuksesta: Mentiin alussa kahdeksikolla jossa oli kolme pientä estettä jossa harjoiteltiin esteen päällä johtamista ja ennenkaikkea sitä ratsastajan katsetta seuraavalle esteelle sekä sitä että se katse ylös esteellä eikä katsella sitä kentän hiekkaa. Tunnin keskivaiheilla mentiin ns. sarjaa jossa oli ensin pieni este jonka päälle oli pyöritetty paalimuovia. Ajattelin, että nyt mörköilyvaihde ottaa vallan, mutta yli mentiin sellaisella loikalla ettei varmasti puomit tippuneet. Tunnin lopussa mentiin sitten niin, että mörkö siirrettiin n 80cm korkealle okserilla jota ennen oli pieni este. Hienosti koko tunti meni ilman kieltoja. (en nyt ala koko tuntia selittämään, koska siitä on melko kauan jo. Tottakai meillä oli hengähdystaukoja ym. mutta siinä on esteosuudet)

(googlesta)

Olin viime viikon rippileirillä jolloin Piia liikutti ponia. Voi niitä kyynelten määrää kun pääsin ripariviikon jälkeen katsomaan ponia. Kuinka voi tulla niin ikävä viikossa .. ?
Nipsulta irtoilee koko ajan etukaviosta kenkä jota Harri aina parhaansa mukaan laittaa takaisin, koska kengittäjällä on aikataulu aivan täysi, mutta sai meidät survottua tiistai aamulla kahdeksaksi (12.7) Konfirmaationi on nyt sunnuntaina ja päätin ottaa kiitoskorttikuvan (tottakai) Nipsun kanssa. Kuva otetaan vasta tiistain jälkeen kun saadaan ponille uudet kengät ja kunhan kuvaajallemme vain sopii. En malta odottaa ! :)
Elämäni on nyt yhtä vuoristorataa.. on hyviä ja huonoja hetkiä, mutta valittettavasti huonot välillä ottavat sen vallan. Olen saanut täällä valtavasti negatiivista kommenttia Nipsun lihavuudesta, ratsastuksestani ja oikeastaan kaikesta mahdollisesta. Tiedän ponin olevan pyöreä ja olemme asialle tekemässäkin jotain joten en tarvitse siitä koko ajan kommenttia. Enkä ole täydellinen, mutta ettette ole tekään jotka kommentoitte koko ajan jotain huonoa, en tiedä oletteko ite tyytymättömiä elämäänne, kateellisia, tai jotain, ja saatte mielihyvää tuottamalla toisille kurjuutta. En ole henkisesti kovin vahva ihminen johtuen elämästäni josta teillä ei ole hajuakaan, mutta silti pidän blogin kirjoittamisesta ja meidän elämän jakamisesta muille, sillä poni on tuonut valtavasti iloa minulle ja haluaisin teidänkin tietävän sen. Ja toivoisin, että nyt blogin komentit pysyisivät asiallisena eivätkä kajoaisi ponin pyöreyteen, mutta toki kommentit ovat tervetulleita. Yritän nyt taas saada postailuja kirjoitettua säännöllisin väliajoin.

Ja eikös se ole niin, että mikä ei tapa niin se vahvistaa !