Lauantaina käytiin Piian ja nuoren ravuri pojan kanssa maastossa. Olin alunperin ajatellut mennä ilman satulaa (jälleen kerran) joten jalassani oli vain valkoiset tennarit. Suunnitelmiin tuli kuintekin muutos kun Piia kysyi meitä mukaan maastoon ja tottahan toki suostuin. Ponille vaan satula selkään ja Piian hevonen kärryjen eteen ja eiku menoksi. Köpöteltiin käyntiä tottakai alussa, mutta kun sopiva suora tuli ravaamiselle niin "eikun baanalle pojat!" Kun Piia ja Tatsi (ravihevonen) menivät kevyttä hölkkää, huomasimme Nipsun kanssa kuinka hankalaa on kisata edes kevyessä hölkässä ravurin kanssa - nimittäin meidänhän piti laukata ihan urakalla mieli perässä pysyä. Laukassa poni innostui ihan hirmuisesti ja peppu lensi useaan otteeseen kohti taivasta ja alkoi pienen ponin sydämessä sykkiä pieni kisa poni - yritti nimittäin ohi päästä, mutta kakkoseksi kuitenkin jäätiin. Käytiin melko pitkä lenkki, jossa otimme useita "hölkkä" pätkiä eli meille se oli laukkaa. Mutta oli ihan valtavan hauskaa, vaikka jalat hieman lipsuivat jalustimista upeiden ratsastuskenkieni takia. Se ei kuitenkaan menoamme hidastanut :)
Sunnuntaina oli valmennus päivä. Mentiin puomi harjoituksia käynnissä, ravissa ja laukassa. (pahoittelen mutten jaksa nyt hirmuista tekstiä jaksa valkasta vääntää) Oli ensin suoralla linjalla kaksi puomia pituushalkaisijalla joita mentiin ensin käynnissä, sitten ravissa niin, että aina puomin ylityksen jälkeen tehtiin voltti joko oikealla tai vasemmalle riippuen kummasta suunnasta oli tehtävälle tullut (molemmilla puomeilla voltti juuri eri suuntaan kuin edellisellä) ja viimeisen puomin jälkeen suoraan -> uralle -> suunnan vaihto. Sitten laukassa suoralla linjalla piti keskittyä menemään suoralla linjalla , mutta välillä meillä se meni enemmän möngertämiseksi kuin suoraan menemiseksi. Kun sitten sain omat apuni selviksi itselleni ja ponille - alkoi suoraan meneminenkin onnistua kuin vettä vaan. Luulisi , että suoraan meno on helppoa kuin mikä mutta meille se tuntuu olevan välillä kovan työn takana, onneksi kuitenkin työ palkitaan :)
Sitten mentiin kaksi puomia kaarevalla linjalla laukassa. Opettajani sitten kysyi, että haluanko hypätä. TOTTAKAI :D Opettaja laittoi leveys haljaisijalle pienen pystyn jota tultiin ns pääty-ympyrällä. Poni oli ihan innoissaan esteen nähdessään ja valmentajan suusta kuuluikin usein "hidasta, hiljennä, rauhoita, ym..." Suorastaan me oltiin ihan liekeissä !
Tiistaina (tänään) Piia oli aivan puhki, sillä oli saanut melkein koko päivän juosta karkailevan ponini perässä. Illasta hän sitten juoksutti ponin tuhotakseen siitä enimmät energiat. Itse en päässyt tallille :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti