''voittajaks ei synnytä mut siihen kasvaa voi,
ja hyvä valmennus saa asennevamman pois..."
ja hyvä valmennus saa asennevamman pois..."
Tämän päiväinen valmennus meni ihan penkin alle. Oltiin menossa kotitallilta naapurin kentälle (oma kenttä on remontissa) ja kun päästiin risteykseen josta pitäisi kääntyä, alkoi naapurin valtavat koirat -kirjaimellisesti valtavat- haukkua ja hyppiä häkkiä vasten. Siitä eivät heppamme kovinkaan riemastuneet vaan alkoi valtava steppaus show keskellä tietä. Selästä käsin ei olisi ollut mitään toivoa päästä kentälle tämän päivän sisällä joten hyppäsin alas selästä ja lähdin taluttamaan nipsua piia ja sakke aivan kannoillamme. Poni kulki ihan turpa kiinni niskassani ja mietin: on siinäkin prinssi jolla on suuri ego, mutta silti täytyy lähettää "neidot" ensin valtavien petojen suuhun"
Päästiin jollain ihmeen kaupalla kentälle saakka jossa meitä naapuriratsukko jo odottelikin ja ennenkuin ehdin edes takaisin selkään niin valmentajakin saapui paikalle.
Aloitettiin tunti menemällä käynnissä joka kulmassa takaosa-käännös johon hetken kuluttua lisättiin pitkille sivuille ravia. Niin ja pitkien sivujen keskellä reilun kokoiset voltit tai no, meillä ne oli kyllä ympyröitä tai soikioita. Sitten tunni melko lopussa mentiin tehtävää niin, että pitkän sivun keskeltä oikea tai vasen laukka (riippuen kierroksesta) ja laukattiin tarkasti kulmat josta kaahattiin lyhyelle sivulle jossa voltti ja takaisin seuraavan pitkän sivun keskelle jossa takaisin raviin. Lopussa eteenalas-ravia jonka aikana hevoset saivat venyttää itseään ihan niin kuin lystäsivät. Valmentaja sanoi, että tämä taitaa olla Nipsun mielestä paras kohta tunnista jolloin saa ihan luvan kanssa venyttää itseään. Tunti oli meidän kohdalla täyttä sirkusta, nimittäin rakkaat valtavat petomme loikkivat aina vähän väliä häkin reunustaan ja haukkuivat sen minkä vain keuhkoista lähti. Tuloksena: Nipsu ja Sakke olivat ihan pelosta kankeina ja sai tehdä valtavasti töitä, että sai hevoset menemään sinne päätyyn jossa koirat olivat. Josta taas seurasi, että olimme itse jännittyneitä kun odotimme mitähän ne seuraavaksi keksisivät päämme menoksi.
Tiedän, että poni luultavammin yritti kaikkensa vaikka pelkäsi niitä hurjia koiria eli vika on nyt minussa, kuskissa jonka täytyisi olla riittävän hyvä mopolleen. Meinasin tunnin aikana purskahtaa itkuun sillä niin valtava turhautuminen omiin taitoihini tuli ja kyllä muutama kyynel poskille vierähti. Ehkä asia on vain niin, etten yksinkertaisesti osaa.
Päästiin jollain ihmeen kaupalla kentälle saakka jossa meitä naapuriratsukko jo odottelikin ja ennenkuin ehdin edes takaisin selkään niin valmentajakin saapui paikalle.
Aloitettiin tunti menemällä käynnissä joka kulmassa takaosa-käännös johon hetken kuluttua lisättiin pitkille sivuille ravia. Niin ja pitkien sivujen keskellä reilun kokoiset voltit tai no, meillä ne oli kyllä ympyröitä tai soikioita. Sitten tunni melko lopussa mentiin tehtävää niin, että pitkän sivun keskeltä oikea tai vasen laukka (riippuen kierroksesta) ja laukattiin tarkasti kulmat josta kaahattiin lyhyelle sivulle jossa voltti ja takaisin seuraavan pitkän sivun keskelle jossa takaisin raviin. Lopussa eteenalas-ravia jonka aikana hevoset saivat venyttää itseään ihan niin kuin lystäsivät. Valmentaja sanoi, että tämä taitaa olla Nipsun mielestä paras kohta tunnista jolloin saa ihan luvan kanssa venyttää itseään. Tunti oli meidän kohdalla täyttä sirkusta, nimittäin rakkaat valtavat petomme loikkivat aina vähän väliä häkin reunustaan ja haukkuivat sen minkä vain keuhkoista lähti. Tuloksena: Nipsu ja Sakke olivat ihan pelosta kankeina ja sai tehdä valtavasti töitä, että sai hevoset menemään sinne päätyyn jossa koirat olivat. Josta taas seurasi, että olimme itse jännittyneitä kun odotimme mitähän ne seuraavaksi keksisivät päämme menoksi.
Tiedän, että poni luultavammin yritti kaikkensa vaikka pelkäsi niitä hurjia koiria eli vika on nyt minussa, kuskissa jonka täytyisi olla riittävän hyvä mopolleen. Meinasin tunnin aikana purskahtaa itkuun sillä niin valtava turhautuminen omiin taitoihini tuli ja kyllä muutama kyynel poskille vierähti. Ehkä asia on vain niin, etten yksinkertaisesti osaa.